RAiVORAiTiS

RAiVORAiTiS

Joki on syöpynyt esiin,
valmistelee sijaa joukaisten tulla,
toki saattaa tuo vielä maalispakkasilla kuroa kannen,
ainakin riitteen - wanhan surmaa kantamaan,
mutta kyllä sen wimma kesään päin on.

Näkee sen jo päältä.
Ohuen ohutta abstraktia taiteellista draamaa,
sinen sävyjä kahta puolta hyistä sulaa;
vuolas syöveri hioo niitä lakkaamatta uuteen uskoon.
Ja ilman apurahaa.

Nähtävästi myös selvin päin - raivoraittiina,
toimii tämä ainutlaatuinen mestari,
tekee ensiluokkaista jälkeä.

Luovaa tolaa tuskin tarvitsee hakea
nuhjuisissa viinikellareissa räytymällä,
ymmärryksen sääliä kärttäen.

Erkaantuneet eivät näe tätä taidetta,
jos sattumoisin hipaisevatkin ohikulkeissaan;
perseet nääs, pillut ja tissit - törröttävät kalut,
ne puuttuvat kaikki tyyten näistä näyttelyistä.

Se pakollinen homokin unehtuu kaappiinsa;
ei pysy pinnalla näillä upeilla heikoilla jäillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!