RiEKOT

RiEKOT

Tämä tunturin juurella kyhjöttäminen on asioita
joista joutaa sitten wanhana muistella;
vartoa nuoskassa lumessa,
odottamassa siunatumpaa hetkeä kuvalle.

AH - kykkiä tulen loimussa,
penkoa niestariippiä - ährätä eineiden kera,
peruuttaa taljalle vetämään henkeä
höyryävä kuksa pivossa - silmät savusta sikkurallaan.
Se nyt vain on siinä.

Riekkojen kiroilu kuulomatkan päästä
pitää mielen virkkuna vastaanottamaan
sielua hiveleviä aistimuksia;
jotain karkaa - iskostuu tähän mantuun.

Meri saa nyt jäädä,
on tyydyttävä siihen mikä on saatavilla,
sillä sipuli.
En tykkää sipulista, mutta tähän se sopii.

Kas ilmakitara - rimbaudan sonetin,
hieno elämän vire - ylistyslaulu suorastaan,
arktisen kauneuden taulu;
tanssi omin päin viidellä piruetilla.

Ulajan päälle. Kyllä kelpaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!