JUMALAT PUHUVAT Runo № 1900
Tulen viekotteleva lahja,
mielen monimutkaisia, änkyräisiä kiemuroita oikova,
lempeän rauhoittava vaikutus;
jok'ikinen kerta uusi ja wanha elämys käsikädessä.
Lämmön, äänten - tuoksujen hellä,
sielua ravisuttava sekamelska.
Koukussa.
Sielun syövereistä noutaa sellaisia takaumia,
sellaiseen tahtiin - filminauhan tapaan;
oitis kun äärelleen saa asennon asetettua levolliseksi.
Yhä useammin käy mielessä;
tuli-ilmiöllä lienee kyky kaivautua ihmisen perimään;
kaivella ja selailla sitä kuin muistikirjan lehtiä,
noukkia, koukkia sieltä herkullisimpia kohtauksia
uudelleen elettäväksi unen ja valven rajatilassa.
Niin sen täytyy olla,
draamojen huikaisevia kaaria;
siinä sen ankara viehätys,
joka panee kerta kerran jälkeen näkemään vaivaa.
Ja ikään kuin palkaksi sitten - jumalat puhuvat;
lahean lämpöinen, euforisen humaltanut olo,
tyyten toisesta maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi