KONSTi
Meren tuoksu,
jotenkin se on aistittavissa,
on - vaikka hyvän matkaa pitää mennä rantaan.
Kenties tuuli tuo sen tarosalle houkutellakseen;
nappaa ohimennen kostean suolaisen sipauksen
koukatessaan ranta-ahteelta ylängölle.
Kiusotellakseen kurillaan - muuten vain,
aikansa kuluksi;
huvemmassahan menee
kun on useampia osanottajia.
Maailma vaikuttaa muka valmiilta,
paitsi siltä osin,
että vuoroveden kohina puuttuu,
maininkien laulu hopeisine hapsineen;
kivien kalina vuoksen huipulla - sannan sihinä.
Kaikkea ei voi saada yht'aikaa edes ihme,
vaikka riivattu halu hinkuukin sekopäisenä,
liehuaa sytytettynä rannattoman tykö.
On suljettava näkimet,
sullottava hyppyset kuulimiin,
avattava humeetin hanat ammolleen;
sallittava takaumien tulvia hulvattomana vuona.
Minä ajettin ensin, että No jopas, on paras. :)
VastaaPoistaNo jopas.
PoistaTuoksuillaan ja tuulillaan mukaansa tempaava runo. Aivan ihana!
VastaaPoistaJoskus vain tulee niin wimmattu halu meren äärelle.
PoistaTämä on tätä kun on itsensä alttiiksi saattanut.