TANSSi № 13 (riettaasti)
Makarios bios,
mikä onnellinen elämä, autuuden kepeä tunne,
suorastaan ataraksia,
lähes myrtyneen eetoksen ensimmäinen toipumispäivä,
ilon huomen,
luminen arpi tunturin kupeessa.
Tässä on yhtä kaikki.
Takaumineen tutussa paketissa,
kuin tähän outoon maahan syntyneellä,
nyt myös tällä utralla jälleen taas.
Uudestisyntymisen uudestisyntyminen.
Apskeetti Urbanistanista; vih-doin-kin,
riettaan willi tunne alastaa itsensä,
suorittaa vihkiytymisen suuri riitti uudestaan tanssien,
ikään kuin varmistukseksi
kun on ensi alkuun herännyt
ja nipistänyt itseään poskesta olemisen merkiksi.
Ylistykseksi menee,
vaikka suosiolla yritän hurskastella,
pidättää ilman pakkoa sanojen hillitöntä pursuamista.
On sielun vapaa tila lentää - karatkoon mokoma,
entänee haihattelun vapaille selkosille hulluttelemaan;
tulkoon takaisin jos tullakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi