LiUKUMiSiAA
Arktisen hysterian sietämätön kauneus;
parin tunnin matka sadan sään kautta,
pysähtynyt valkeus vuoren kiirellä;
maan puolella hohtava aurinko,
mustalla merellä harmaanvalkea lumipyry.
Matkaaminen kahden "tulen" välissä
on niin erikoinen tapaus,
että panee takakäteen miettimään ylipäänsä
ihmeessä ajamisen mielekkyyttä.
Haihattelua ehken, mutta miksi ajaa
kun pysäyttämällä tiensyrjään saa saman efektin?
Seuraavan kaarteen takana ryssän helwetti,
merisavulla kuorrutettu vuoksi kohisemassa santaan,
tuokion päässä mustiin kiiltäviin kalliopahtoihin;
hyytynyt yksinäisen lohijoen suu - ilman harrastajia,
alleviivausta vaille oleva tyhjä jäämaailma.
Tässä hyisessä karussa suojanpuolella nuoskaa lunta,
kinosten avaria kaaria - kauneuden jatkumista;
muotoja saumattomasti täältä ikuisuuteen,
aina näkemättömiin paikkoihin ulottuvalla janalla.
Ei kukaan käsi ojossa vaatimassa tikettiä Ihmemaahan.
Saa katsoa - liukua arktiseen ykseyteen.
Mikä olisi kauneudellaan sykäyttävämpää
VastaaPoistakuin luonnon mahti ja antimet,
myös (ja etenkin)
ne kaikista karuimmat,
paljaimmat maisemat.
Riisutut kalliot ja loputtomat kinokset.
Teveisin Yksinäinen susi
Sanoppa muuta. Siellä voi olla yksin, muttei
Poistasiellä suinkaan yksinäisenä tarvitse olla.
Ehkäpä joskus pääset liikkumaan ko. maisemassa?
trew, Harmaasusi