KAAPPAUS SELKOSESSA
Valo tulee jostain pilviröykkiön lomasta,
pungertuu väenväkisin esiin tumannon yli
ja ottaa niskalenkin möröstä.
Oikeastaan päivä on jo pitkällä,
varsinainen puunto ja ruso paltehella tipotiessään,
jäljellä vain väkevä rusko,
kaikkien ruskojen sykähdyttävän pysähdyttävä äiti.
Niin väkevä,
että matkaamista on höllennettävä toviksi,
otettava väliaika;
orastava penseys kaikkoaa saman tien
kun vähäinen järkikulta käy ihastelemaan.
Näkymä metsän takaa järven yllä vangitsee;
kaappaa ajatukset,
sielunkin se lennättää kummaan wimmaan
ja ne suuret jättiläiset saavat nyt hetken odottaa.
Ainakin siihen saakka,
kuni herkimmistä herkin maailman paras asetetaan
hyisen avannon reunalle kököttämään tehtäväänsä.
Tuolloin se vasta osaa mokoma näyttää
ne vihonviimeiset temppunsa Ahtolan sakille.
Minun tehtäväkseni jää vain laskutoimitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi