iSKU

iSKU

Pyhä hetki  - tuuli pysähtynyt tauolle,
häikäisevänä hohtava laakea aava jään päällä,
tunturikoivujen marastoja siellä täällä jängällä;
satunnaisia kierin latvoja pistää hangen läpi,
kevään ensioireita nekin.
Huikkima esittelee parhaat puolensa.

Ura johtaa järven halki koillisen suuntaan,
jäljet juoruavat;
toinenkin kulkija on pysähtynyt osingolle,
puron suun juumaan on kairattu muutama musta silmä.

Suorastaan oiwallinen paikka,
jos osaa vähänkään lukea luonnon merkkejä
ja on kyllä osannut tämä.
Hurmeinen lumikenttä yhden reiän kohdalla,
teurastamo,
heleää verta laajalla alalla.

Asia on kiinnostanut kuukkeleita, kaarneita ja kettua,
onpa kätkäkin saanut vainun;
käynyt jäljistä päätellen
ikuista nälkäänsä lohduttamassa

Seniori valmiiseen mustaan sulaan;
ISKU on riipaista vavan kädestä;
kiskaisu ja ensimmäinen toistakiloinen sätkii hangella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!