KiHLAUS

KiHLAUS

Ensin purkuaa niin, että pirukin ryhtyisi siunailemaan,
jos mokomassa joutuisi taivalta tekemään,
sitten jo lauhkean lenseä lounas
ja aurinkoinen hereästi räköttää.

Ihan summanmutikkaan hortoilee katse,
joutavanoloinen tunne sahailee horisonttia;
pilven paltehella muutama tummempi kohta - lunta,
ei sen kummempaa.

Penseys koettaa tehdä pesää kasvoille,
mutta pilvet perääntyvät,
pian helottaa taivas täydeltä terältä,
ahavan patinoimalla naamalla hymyntapainen virnistys;
kaakon jälkeen jo kovaa valoa pitkälle iltapäivään.

Tämä on niitä hetkiä,
viipyilevää sielunmaisemaa Taivaallisen rauhan aukiolla,
niitä pysähtymisen wäkeviä tiloja,
jolloin lajitoveria ei kaipaa ensimmäiseksi
vaikka rakkaus kyllä ulottuu jängän yli
muutaman poronkuseman päähän pirttiin
ja on mukana hetkessä.

Lumotun maan sielujen kihlaus.
Ankara horna ärjyy sisimmässä, riepottaa
ja minä väräjän riettaasti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!