SARVASTA SARViSTA
Äkin pyryn keskeltä,
oikeammin kyllä vasta sateen lakattua,
paljastuvat tämän kumman maan koskettavat,
mieltä riipaisevat kasvot;
tunturien kiiret kylpevät hohtavassa valossa,
kupeilla hieman sinervämmässä,
lanteet tummaan sävytettynä.
Koko mykistävän koreuden kruunaa pilven varjot;
alituiseen paikkaansa muuttavat levottomat häivät,
kuin vapaiden ajatusten lainehtiva meri,
itsellisten sielujen temmellyskenttä.
Tuta tämä suuremmoinen kokonaisuus,
pitkän jälleennäkemisen ihme tuiman myrskyn jälkeen
kun se on huuhdellut kuolleiden jäljet mannulta
ja vapauttanut heidät toiseen elämään.
Sellainen kokeilee miestä.
On vain rohkeasti otettava sarvasta sarvista,
väännettävä riehaantuneen innon väkivahvalla otteella
raiteet sille tolalle, että niissä pysyy.
Muulla tuskin väliä on,
piipahdamme kukin tovin elämässä omaa aikaamme
ja palaamma sitten kuolemaan.
Ei se kovin vakavaa voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi