MAKKARA-ÄÄNiÄ
Se että jostain tuulee oudosti,
että hiukankin ympäriinsä haistelemalla;
pällistellessään kevään aurinkoisella rantteella,
äkkiä humeetissa kiertää iän wanha takauma
savuisessa kodassa räiskyvästä nuotiosta
kaikkine ihanine tuoksuineen.
Se miljöö joka niin somasti palauttaa
wanhat upeat muistumat suussa maistuvaksi herkuksi;
sellaiseksi,
että on suorastaan oitis pakko panna töpinäksi;
ottaa ensimmäinen käsille sattuva kirves kouraan
ja suoria tervaksisen pölkkypinon tykö
valitsemaan niistä asiaan sopivin kirveellä hutkittavaksi.
Ai-ai kuinka lystiä onkaan suorasyisen
tervaisen honkapölkyn pieksäminen siivuiksi;
siinä sitä jo ennättää ajatella tulen syntyä
ja nähdä herkullisten Huilun tuhtien värjöttelevän
syntymässä olevan nuotion liepeillä viluissaan.
Odottamassa pääsyä tulisille lauteille.
Ja sitten kun on vihdoin kiehisten vuolun vuoro,
kuunnella willinä poukkoilevan mielikuvituksen luomia
makkara-ääniä - päästä ensimmäisten joukossa
käristymään tervaskaisessa helvetissä.
Se se vasta on jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi