PYHÄ HETKi
Puolituntisen tai vähintään vartin,
käytin tuota omaa vähäpätöistä aikaa sivakoimiseen
tänne laavun suojaiseen,
savulta tuoksuvaan kohtuun; ei keltään pois.
Kiiru katoaa heti oitis,
takaumat kavahtavat liikkeelle ensimmäisen
tuohenkäppyrän päästämästä tuoksusta;
alitajunnan vainu saa otteen,
mielikuvat kypsyvästä lihasta, makkarasta, kohvesta,
leijailevat filminauhana horisontin laajakankaalla.
Aika hukkuu,
sisäinen kello nukkuu - lankeaa hyvään maahan
ja mieli elää jossakin aavistuksen välitilassa,
unen ja hereilläolon rajamailla.
Tulen kiehtova, mystinen vetovoima - tenho,
viettelee pentele jokaisen joka antautuu sen kynsiin.
Liekkien tanssi punoo sieluun sellaisen kierteen,
sellaisen huuman,
että esi-isien muinaisina aikoina geeneihin tallentuneet
kokemukset palautuvat kielen päälle
kuudennen aistin tavoin vaiston tuomina intuitioina.
Ääneen lausuttavia sanoja on pidäteltävä - vaiettava,
niin pyhä hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi