JÄLKiKÄTEEN
Näitä lauluja,
loputtomiin;
kuinka monta kertaa päivässä pitääkään
asettua aprikoimaan miksi tämä tai nämä tilanteet
tuovat jostain sielujen arkistoista toisinnon
niin kärkkäästi mielen ja kielen päälle.
Ääneen sanomista vaille.
Miten monasti on purtava leukaperänsä yhteen
ja välttäen näin nipin napin ääneen möläytyksen;
sellaista kun pidetään paremmiston ilmapiirissä outona.
Vähintäänkin kummana.
Mutta toisaalta tietty,
vain saadakseen nielaistua sanottavansa talteen,
wiime tingassa - kirjalliseksi tapahtumaksi;
merkinnäksi mustaan muistikirjaan - varmuuden vuoksi,
väkevässä uskossa,
että esiin putkahtaneilla ajatuksilla
olisi käyttöä vielä joskus.
Kyllä sen oitis huomaa jälkikäteen lehtiä selatessaan
miten hyvään maaperään ne on raapustettu;
usein miltei oivallista jälkeä syntyy
kun hät'hätää raapustetuista sanoista valitsee parhaat
ja laittaa ne omasta mielestänsä
parhaimpaan mahdolliseen järjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi