PUU

PUU

Nurkissa soi, hormissa soi,
puhaltaa pitkä lounas väkevästi,
valon puolella ollaan toista päivää ja ujeltaa.
Puut alastoman mustina viistossa;
roskineet riettaat valkoisen sileän hunnun.
Harmaata - vaikkei pimeältä juurikaan erota.

Harvakseltaan lennättää tiskirättejä,
osuessaan heilauttavat miestä;
pisartuvat otsalla,
räiskyvät tihkusateena nuoskaten kulveet.
Lumi vajoaa.

Viikolla satanut pöyheä höyhenen kevyt kerros
tiivistyy sankaksi vankaksi massaksi,
jonka pakkaspojat kivistävät kantavaksi pinnaksi.
Sen myötä soittelee pailakkaansa iloisin mielin
kauas selkosten ääriin.
Norjan matalan jälkeen lupeissa tuo lysti;
menenee nousuviikolle hyvän matkaa.

Jatkan tuuleen nojaamista,
kädet kyynäriä myöten taskussa sinnittelen vastaan,
tässä oudossa kuusettomassa maassa;
puu pitää saada,
siitä on kyse - vaikka käkkärä petäjä,
pääasia, että neulaset tuoksuvat pirtissä ehtoolla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!