torstai 25. maaliskuuta 2010

UVEAVANNON SiLMÄ


UVEAVANNON SiLMÄ

Hellitän menoa ja pysähdyn valoisalle ahteelle;
vuosisatoja on ehtinyt kulua siitä kun lähdin.
Ainakin tuntuu siltä.

Taakse katsoakseni lakkautan sivakoiden liikkeen
ja vedän henkeä maistaakseni aarnimetsän makua.
Erotan selkeästi tervaksen.
Oikea paikka.

Keskityn partaalla hartaana riittiin,
tanakka ote porkista, jalan koukistus eteen,
tallukkaan kärki mäystimestä, pujotus päläästä.
Ja sama toiselle kuin peilikuvana.

Tuttu vapautumisen tunne täyttää hengen.
Kiinnitän mukana seurannneen hiljaisuuden
ikuisen aihkin kilpiseen kylkeen.

Teen tulen jäälle, liki sulaa vettä ja lasken vatsalleni.

Tuijotan kevään rientäesssä
yhä laajenevaa uveavannon silmää;
tumman veden sielunkuvastinta
lompolon lähtevässä päässä.

Ei näy ketään tuttua.
Kuva kertautuu väreissä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

13 kommenttia:

  1. Oiwallinen teksti. Ei muuta voi sanoa. Nämä mun kommentit ovat vähän ykstoikkoisia mutta kun minä tunnen niin.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Jokainen kommenderran tismalleen oikein. Siitä on lähdettävä.
    Kiitän kommentista.

    VastaaPoista
  3. Eikö näkynytkään tuttuja kasvoja veden kuvastimessa? Hyvä vaan, niin voi vierastaa itseäänkin.Hieno runo, ehyt ja koosteinen.

    VastaaPoista
  4. Upeat kaksi viimeistä säkeistöä! Toimisivat tiiviisti yksinäänkin.

    VastaaPoista
  5. Marjaisalle:
    Niinpähän, joskus saattaa peiliin katsoessa yllättyä.
    Kiitän ja kumarran.

    Outolle Emolle:
    Ka suattaahan olla, tahi olla olematikki - jonkun mielestä.

    VastaaPoista
  6. Tykkään kovasti tästä keväisestä hiihdostasi.
    Talven taiasta.
    Uveavantoja pitää varoa, ei kovin likelle uskalla mennä kuvajaisia peilaamaan.

    VastaaPoista
  7. Minä muistan, kun lapsena kokeilin kepillä, kuinka syvälti on vettä avannossa kevätsulalla järvellä ja sinnehän hulahti jalka. Saapas märkänä sitten lontustin kotia. Lähteenraikas tulee mieleen runostasi, kuvastasikin, vaikka vesi ja tuli eivät yhdessä kuljekaan.

    VastaaPoista
  8. Monasti on parempikin, ettei tuttuja näy.Peilikuvajaisessa vedessä näkyy muukin kuin peruslukemat ihmisestä. Oiwallinen niin oiwallinen makuelämys. Tervaskannnon tuoksu on aivan erityisen hieno aisteille.

    VastaaPoista
  9. Aimariille:
    Kiitän. Varoa kannattaa aina sulaa vettä jos on jäätä ympärillä.

    Ainolle:
    Taitaa olla aika monen kokemus tuo kertomasi. Kiitän kommentista.

    Unelmikolle:
    * Olen samaa mieltä.
    * Kyllä - tervaksen tuoksu on niitä viekottelevimpia.

    VastaaPoista
  10. Lukiesssa tuli koti-ikävä, jonnekin pois täältä. Kenties hiljaisuuteen.reary

    VastaaPoista
  11. Genoveevalle:
    Ehkäpä alkaa olla sinunkin aika tehdä valintoja. Sitä se tarkoittaa.

    VastaaPoista
  12. Mukava kiireetön tahti runossasi. Sekä minulle uusia sanoja,joita on aiemminkin ollut teksteissäsi. Kiitos niistä.

    VastaaPoista
  13. Railatertulle:
    Kiitän ja påkkaan. Hienoa jos sanat ilahduttaa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi