KERiJÄ

KERiJÄ

Satoi maahan asti, välillä paistoi, pääasiallisin tola oli kuitenkin rännän sekainen loskakeli, josta oli pääseminen, oli se niin tympeää jo kun sitä oli kestänyt jo viikosotalla.

Sitä ennen oli ollut pakkaset. Kolmekymmentä viikkoa - hyvä isä, yli puolivuotta, oli elohopea jököttänyt kuivan pakkasen puolella. No on sitä vaan siinäkin olemista.
Halkoa sai kantaa selkä vääränä, tuvan uuni ahmi kuin Moolokin kita jatkuvaan lisää poltettavaa. Sitä paitsi halot oli loppuneet jo heti alkuunsa, kahdennellatoista viikolla.

Sen jälkeen oli alkanut karjattoman, hirsisen ometan pilkkominen. Ensin suoraan moottorisahalla seisovasta seinästä hirret - parhaat palat. Myrkyttömät, aikanaan punamullalla sutaistut ja sitten miljoonien sadekuurojen huuhtelemat. 

Hyvin kelpasi ahnaaseen kitaan ja hyvin paloi, ei pahemmin houkutella tarvinnut, mutta tietäähän sen, honkapölkky, rutikuiva, sehän palaa lähes kuin ruuti. Jatkuvaan sitä sai syytää. Juuri ja juuri riitti. Parretkin meni ja mullien karsinan laidat.

Mutta kestettiin. Pakkanen oli taas ohi. Tulevan sulana kautena, mikäli aurinko suostuisi näyttäytymään, olisi viisasta lähteä halkometsään ja varata seuraavaan pakkaaskauteen riittävästi puuta. Etteivät kyläläiset pääsisi sanomaan etteikö pärjättäisi. 

Ometan polttivat pahkeiset. Juorusivat kylällä

~~~~~~~~~~~~

Mutta ensin tämä kehvelin loska ja rapa. Lyhytjalkainen, pitkäkarvainen koiran piru kantaa risua ja muuta sälää jokaiselta kusireissulla palatessaan niin että reitin porstuasta piisin viereen saa perässä lakasta ja luututa joka kerta. 

Kerijä pitäisi saada, mutta niitä on nykyään harvassa. Tulee samalla töin sitten vasta kun tulee naapuriin kerimään muutaman lampaan. Wanha emäntä tykkää kuulemma ajankulukseen vielä kehrätä omat maatiaislangat.

Sehän jää nykypäivän inimisiltä useimmilta tekemättä, langan kehrääminen, taito ei riitä vaikka osaa käyttää monimutkaista tietokonetta, näpelöidä silmät ummessa kymmenellä sormella.

Vain annahan kun eteen nostetaan rukki ja vasullinen lepeitä, niin siinä saavat olla maailman tappiin saakka. Pakkasten taas tullessa jäädytään sille sijoilleen tikkuritarpeiden eteen.
On se niin vaikeaa langan teko osaamattomalle, jos on itse keritseminenkin, keritsimillä. 

Kyllähän sitä nyt sähkökoneella nahkan kun nahkan saa näkyviin kuka tahansa kun aikansa turaa, mutta mikäpä on jälki? Onko sileä ja silmälle soma, kädelle sileä ja vielä kantajalleenkin mieluisa?
Siitä en anna takuuta ens'kertalaiselle, en tois'kertalaisellekkaan.

Saisi jo tulla rapsakka pakkanen tai se kerijä, ei piru tätä jaksa tätä pitemmälle enää. Jahka kohta ei kuulu ei näy, otan kerihtimet ja kerin itse.
Mitä lempoa se nyt ootatuttaa?

Nainen katsoo huurottuvasta akkunasta ulos, kuksallinen kahvia hyppysissään, imeläkivi huulilla, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet; näyttäen joutilaalta samalla tavoin kuin metsästäjä saalista odotellessaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 66 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.