ELVYTÄN NUOTiON HENGEN
Auringonlaskun aikaan vartoan
kunnes huomen päivän jälkeen ehtooseen päättyy,
kuni kultainen kehrä on ehättänyt esi-isiemme maahan.
Hämyssä kyykistyn lähteen partaalla,
puhallan kiiluvaan tähteen.
Hellästi ja lempeästi elvytän nuotion hengen,
mietin, ruokin sitä hyvillä ajatuksilla.
Tervalta tuoksuvilla kiehisillä nostan vietin,
innostan ilmiliekkiin.
Savuhaituvien kiemurrellessa levottomina,
huojuen eeskahtaalle parasta reittiä arvioiden,
nostan luisen huilun huulilleni,
ja kutitan tuttua säveltä kyljestä,
houkuttelen pujahtamaan reiästä julki,
korvan ulottuville.
Makustelen tuokion
ja kehotan sitä nyökkäämällä hyppäämään
rohkeasti savun riekaleiselle lepeelle.
Lennähtämään haiun selässä maailman laidalle.
Myhäillen koukkaan kuksalla edestä,
hetteen vedestä mettä - pyhää juovuttavaa vettä
ja luulen että se on parasta tällä taivaankappaleella.
Maistettuani tiedän.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ehkä kuitenkin aavistit ja nyt jo tiedätkin, hyvää mettä ! Lähdevettä !
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaNo kyllähän tuollaisen täällä Satumaassa tietää kaikki kulkijat.
Jos nyt ei ihan urbaaniksi heittäydy.
Kaunis runo. Mutta mistähän siinä itse asiassa puhutaaan?
VastaaPoistaNimim. Tyhymä
Liisalle:
VastaaPoistaKiitän. Tulen sytyttämisestä iltaruokaa vasten, huilun soitto on riitti.
En usko että tyhmä olet.
Tyhymä kun vuotava saapas.Kolahti pahasti. Runo. Ja moni muu asia.
VastaaPoistaLiisalle:
VastaaPoista* Vuotavassa saappaassa on reikä siksi että vesi pääsee ulos, ei se minusta tyhmää ole.
* Runoissa saattaa olla samoja sanoja samassa järjestyksessä kuin eletyssä elämässäkin.
On se kans kumma, että tähän tarvii aina palata. Metka juttu, eikö. Tämän kirjuutti Akka.
VastaaPoistaLiisalle:
VastaaPoistaSiinä on lumoa ja vetovoimaa, mystiikkaa ja riitin mallia.
Eikö tästä voi saada mitenkään kopiota? Laitas jotain kautta tulemaan. Pyytää Akka alias Liisa
VastaaPoistaLiisalle:
VastaaPoistaNo voi saada. Laitoin jo tulemaan.
Mikset kopioi tuosta ruudulta (copy ja paste)