RUUBEN SYKKYLÄiNEN
Muudan armoitettu keksijä, Ruuben Sykkyläinen on sitten kiehtova persoona. Elelee jossakin Hammastunturin kairassa, jumalan selän takaa vielä joltinenkin matka länteen tai itään päin.
Kuttura se lienee lähinnä niitä maita ja seutuja joissa Ruuben liikuskelee kun lähtee sivistyksessä käymään.
Tapasin tämän mainion inehmon sattumalta Lemmenjoen Njurgalahdella, erään taannoisen kuvausmatkan tiimoilta, kun en kesäkuumalla viitsinyt kynsitulia laittaa yhden kuksallisen takia, vaan ajoin Ahkun tuvalle kahvittelemaan.
Joen nimi muuten tulee saamen kielen sanasta Leammijohka, joka tarkoittaa lämmintä jokea. Joella on hyvin todennäköisesti ympäristöään lämpimämpi paikallisilmasto ja siksi siitä olinkin niin kiinnostunut, siis kuvausten suhteen. Ja siksipä kai se on alkuperäisten nimenantajienkien huomion kiinnittänyt.
Ostin motin kahvia ja siirryin ulos varjonpuolelle kahvittelemaan. Jonkun ajan kuluttua rantteelle astui pieni kuivakka käppänä. Muki kourassa hänelläkin. Piirteistä päätellen lantalainen kuten minäkin, mutta iho oli paahtunut tummaksi ahavan hiomille ryppyisille kasvoille.
Metsien mies - päättelin heti kun silmäilin vaatekertaa - ammattilaisen varustus. Avasin keskustelun tiedustelemalla kautta rantain tekemisiä ja puuhasteluja koska häntä näytti kovasti kiinnostavan kaulassani riekkuva "kanuuna".
Vaihdoimme sanan tai pari substanssista.
Kun sitten tiedustelin oliko hän kullankaivaja, hän nyrpisti nokkaansa ja kirahti että ei missään tapauksessa hän suostu maata kyntämään kontiaisten lailla. Pikemminkin voisin sanoa häntä keksijäksi, jos tuntuu että on tarve joksikin sanoa. Ja Ruuben Sykkyläinen on äidin antama nimi.
Nyökkäsin ja urahdin jotain, kysyin sitten halusiko hän katsoa kameraa. Kun nyökkäsi, päästin kameran kaulasta ja ojensin tarkasteltavaksi.
Kun sitten tiedustelin oliko hän kullankaivaja, hän nyrpisti nokkaansa ja kirahti että ei missään tapauksessa hän suostu maata kyntämään kontiaisten lailla. Pikemminkin voisin sanoa häntä keksijäksi, jos tuntuu että on tarve joksikin sanoa. Ja Ruuben Sykkyläinen on äidin antama nimi.
Nyökkäsin ja urahdin jotain, kysyin sitten halusiko hän katsoa kameraa. Kun nyökkäsi, päästin kameran kaulasta ja ojensin tarkasteltavaksi.
Tarinointi alkoi lähes välittömästi. Kertoi olevansa jostakin muualta tullut aikoinaan. Lähteneensä jonkun yhteensattuman takia - ei eritellyt, katselemaan ilmavampia, väljempiä vesiä.
Rikollinen ei sanonut olevansa, eikä ruokkojakaan paossa. Mutta muuten. Oli vain alkanut vituttaa yleinen häslinki. Eleli nyt perinnön turvin hiljaista ja hidasta elämää luonnon hoivissa.
Kaiken oli joutunut opettelemaan aivan alkutekijöistä, asumisen, liikkumisen, ruoanteon - kaiken mitä elämiseen tulee, aina vaatehuoltoa ja polttopuita myöten. Metsästyksen ja kalastuksen luonnon merkkeineen.
Sanoi: "Viidessä vuodessa sitä oppii elämään inimisten tapaan, omavaraisesti, ilman että täytyy koko ajan ostaa tai lainata jotakin. Ja kun on oppinut, jää aikaa puuhata muuta, kuten esimerkiksi ajattelun työtä.
Kaiken oli joutunut opettelemaan aivan alkutekijöistä, asumisen, liikkumisen, ruoanteon - kaiken mitä elämiseen tulee, aina vaatehuoltoa ja polttopuita myöten. Metsästyksen ja kalastuksen luonnon merkkeineen.
Sanoi: "Viidessä vuodessa sitä oppii elämään inimisten tapaan, omavaraisesti, ilman että täytyy koko ajan ostaa tai lainata jotakin. Ja kun on oppinut, jää aikaa puuhata muuta, kuten esimerkiksi ajattelun työtä.
Nooo, ei minusta nyt filosofiaakaan tullut eikä tule. Eikä se ole edes takaraivossa käynytkään, mutta onpahan se mukava kaiken maailman asioilla päätänsä vaivata."
Keksimisestä hän oli sittemmin innostunut ja oli kehitellyt muutaman hyvän jutun, vaikkakaan niille ei ollut vielä kaupallista hyödyntäjää löytynyt.
Vakavimmin otettavana oiwalluksenaan hän piti ajatusta lentokoneiden valmistamista villalangasta kutomalla.
Keksimisestä hän oli sittemmin innostunut ja oli kehitellyt muutaman hyvän jutun, vaikkakaan niille ei ollut vielä kaupallista hyödyntäjää löytynyt.
Vakavimmin otettavana oiwalluksenaan hän piti ajatusta lentokoneiden valmistamista villalangasta kutomalla.
Nimenomaan ja erityisesti matkustajakoneiden. Niitä kun tuppasi hänenkin kamminsa päältä joskus lentävän kun ne Ivalon kentälle laskivat tai siltä nousivat.
Hörppäsin motista hieman reippaammin, ryitti, vettä pukkasi silmäkulmasta. Kakistelin ja äkistelin lopulta kysymyksen, että miksikä juuri villalangasta?
Hörppäsin motista hieman reippaammin, ryitti, vettä pukkasi silmäkulmasta. Kakistelin ja äkistelin lopulta kysymyksen, että miksikä juuri villalangasta?
~~~~~~~~~~~~
Ruben vastasi:
"Olen testaillut asiaa ensin kintaalla, sittemmin siirryin pipoon. Kamusin ihan testiä varten Pietarlauttaselle, sehän on liki 500m korkea. Itä-kaakkoon siellä on jyleä pahtarintaus, siitä nakkasin pipon alas oikein rovaiseen pirunpeltoon.
Koirani Nillán olin opettanut jo aiemmin noutamaan. Se olikin helppo homma. Otin metwurstikangen ja hieroin sen päällä pipoa rahia vasten, niin että se tuoksui hyvin väkevästi Kotivaran venäläiseltä.
Ei se muuta kaivannut. Nakkelin sitten pipoa siljolle, heti oppi Nillá noutamaan. Tietenkin palkitsin sen joka kerta.
Niin - nakkasin siis pipon. Sitten käskin Nillán noutamaan sen, neljä jalkaa kun on parempi sellaisessa kivikossa ja jyrkässä rinteessä. Saatuani sen jälleen hyppysiini, tarkastelin pipoa siellä ylhäällä, hyvässä valossa.
En havainnut siinä mitään vikaa, viaton oli pipo, hieman kuolassa vain, oioin sen ja asetin päähäni. Hyvin toimi, todella hyvin.
Tästä sain sittemmin ajatuksen kehitellä kokonaan uudentyyppistä konstruktiota lentoliikenteeseen kulujen minimoimiseksi. Lähinnä kalliiden vakuutusten osalta, mutta myös valmistuskustannusten osalta.
Tästä sain sittemmin ajatuksen kehitellä kokonaan uudentyyppistä konstruktiota lentoliikenteeseen kulujen minimoimiseksi. Lähinnä kalliiden vakuutusten osalta, mutta myös valmistuskustannusten osalta.
Ajateleppa ite että tuollainen 300 henkeä vetävä jetti tupsahtaa tänne jänkään. No raatoja tulee tietenkin, mutta siihen syynä on äkkipysäys, ei varsinaisesti koneen rakennusaineet.
Myönnän, äkkipysäksen eliminointiin en ole vielä perehtynyt.
Mutta villalangasta tehdyn rungon voi hinata mönkijöillä takaisin kentälle, pestä paskat asfaltilla pois ja muotoilla sen höyrystimillä uudelleen kuosiinsa ja kas vain, raaka-ainetta ja rakennuskuluja olisi säästetty väkitukku. Ei muuta kun uusi latinki inimisä koneeseen ja uusi yritys.
Josko tämä arpa voittaisi?
Jos taas lentäissä vaikka joku haaskalintu tömähtää kylkeen ja tekee reiän, niin sen kun vain seuraavalla kentällä ottaa jonkun akan harsimaan reiän umpeen villalangalla. Sen nyt osaa akka kun akka.
Ei siihen harsimiseen mitään 5-vuotista erikoisammattikoulua tarvitse käydä ja hirmupalkkoja päivystävlle mekaanikolle siitä syystä maksaa. Jos joku koulutus vaadittaisiin, niin sitten vaikka tuo Inarin SOGSAKK'n perinnekäsityökurssi."
~~~~~~~~~~~~
Mielenkiintoni heräsi, virkosin kuin Ruususen unesta. Tässäpä vasta varsin mielenkiintoinen persoona. Kysäisin missä hän asustaa. Vastasi, että Hammastunturin selkosessa. Et voi öksyä, katso kartasta.
Katsoin samantien kartasta. En voi öksyä. Jos öksyn, lähden kotiin.
Kysyin vielä voinko tulla joskus piipahtamaan, juttelemaan lähemmin. Sanoi: "Bures puohta" ja lähti. Jätti sentään kameran mulle.
Hörppäsin kahvin lopun ja aloin kuvaamaan niitä Ahkun tuvan kuuluisia Lapin akilleijoja, joista myös kuva yllä.
Kysyin vielä voinko tulla joskus piipahtamaan, juttelemaan lähemmin. Sanoi: "Bures puohta" ja lähti. Jätti sentään kameran mulle.
Hörppäsin kahvin lopun ja aloin kuvaamaan niitä Ahkun tuvan kuuluisia Lapin akilleijoja, joista myös kuva yllä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
On se aikamoinen keksijä. Vaan mistäs saadaan niin iso metvurstipötkö, että silla hierotaan lentsikan kokoinen villapipo?
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaIsot meetwurstipötköt tehdään tilaustyönä. Ja sitten syödään. Tilaustyönä.
Mutta kyllä sitä voi säilyttää laukassa jos vain ite haluaa.