MiEHEN MENTÄVÄ AUKKO

MiEHEN MENTÄVÄ AUKKO

Mahtavat pahtaat kahtaalla ahtaalla kurun ahteella
ovat kuoruttuneet kuin kermainen täytekakku.
Laatuajan temppeli!
Tämä se on.

Kohennan viiveettä ilmettä,
kiireettä lakin lievettä raotan
pyyhkäisen sivuun hikeä joka haluaa kirveltää silmässä.
Epään sen tällä erää ja lepään, se tekee terää.

Taivas on pilvessä,
joskin olen havaitsevinani täysin läpinäkyvän,
miehen mentävän aukon siinä; ja naisenkin - miksei.
Heti suoraan pahtaiden yllä.

Puistan sivakat jaloista.
Mittailen seinämää,
sitten itsetuntoani, sitten seinämää.
Päälle olisi päästävä - ja sitten aukosta.
Päsmäriksi.

Ei muuta mutta ylempää on vain mukavampi neuvoa.
Sitä on jotenkin vaan uskottavampi
kun ylhäältä alas sanelee.
Siksi se jumalakin asustelee taivaissa.
Kaikki sinne haluaa - neuvomaan muita; sitä paitsi
jumala on aina samaa mieltä neuvojan kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!