KAKSiKYMMENTÄKUUSi VUOTTA
Tuhansien mystisten näkymien maassa,
valtavan tunturijonon takana - kaukana kaikesta;
jossa sivistynyttä on kiireettömyys,
kyky lykätä impulssin ja mielihyvän välistä aikaa,
kun olet jo oman matkasi tehnyt,
mennyt puolitiehen vastaan sitä jota janosi sielusi.
Se on paras matka minkä ihminen kuunaan voi tehdä.
On aivan sama istutko jängän kulmassa
ja näet taivaankannen ulottuvan maahan saakka;
vaiko lojut karussa kurussa tunturin kainalossa
ja näet pilvien yli siintävän kultaisen kehrän
sen laajan maan yllä jota ei voi myydä, ei omistaa.
Ei sinun enää kauemmas tarvitse nähdä,
eikä kurottaa kuuhun - jää avaruutta muuhun.
Olet luopunut wanhasta ja saanut tilaan enemmän.
Hiljaisuutta, mielenrauhaa, kauneutta, aikaa... taikaa.
On siinä jo kyllin matkaa yhdelle elämälle,
tahi kahdelle, jos huomaa että on valinnut oikein.
Työtä se teettää, sitkeä pitää olla ja uskossa väkevä,
mutta kyllä odotus palkitaan.
Kaksikymmentäkuusi vuotta on lähes ikuisuus.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Siinä se on. Siinä on kaikki.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoistaJopa on nasakka kommentti! Kiitän.
Oli marssittu tuhat litä
VastaaPoistaja komentaja huomasi:
päivä jatkuu silti.
Oli marssittu tuhat litä
VastaaPoistaja komentaja huomasi:
päivä jatkuu yhä.
OK'lle:
VastaaPoistaTotta, tein hyvin pitkän matkan, pääasiassa marssien palatakseni sille polulle jolla minun oli tarkoituskin jatkaa. Vielä tuhat litä lumen sinetöimää maata.
Hyvä huomaus, kiitän. Päivä jatkuu yhä.
Hiljaisuuden,mielenrauhan kauneuden ja ajan kanssa on hyvä matkata elämä. Taika syntyy pysähtyessä katsomaan ja kahden kanssa se kertautuukin, niin se vain on.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaNiin se vaan on, koettu ja hyväksi havaittu.