POHJANTÄHDEN ALLA
Alussa oli pitkän pitkä, kaiken eeskäypä yö,
liki kolmen kuun mittainen pakkasjakso
ja runsasluminen keskitalvi.
Tuli kevätpäivän tasaus,
päivä ehätti yön kiinni - oli tuokion tasavertainen,
mutta jo seuraava päivä hitusen eilistä pitempi.
Elämä jatkoi näin valoon päin.
Alkoivat yöpakkaset, sevät, tippaavat räystäät.
Päivällä aurinko syleili lapsiaan.
Lumet haihtuivat taivaan tuuliin,
ensisateet täyttivät ritvaoksat hiirenkorvilla;
kulottunut nurmi sai värinsä.
Tuli kesä ja yötön yö - senhän nyt kaikki tietää.
Kesän lopulla hämärä alkoi kaatumaan päälle,
luonto kuihtui, laihtui, luovutti, ruskan värit juovutti,
kuni syysmyrskyt riipivät kaiken paljaaksi.
Räntäsateet muuttivat maan mustanlumen talveksi.
Eräänä päivänä, juovlamánnun alussa,
aurinko laski eikä enää noussut.
Alkoi pitkän pitkä, kaiken eeskäypä yö.
Ja tätä on jatkunut jo vuosimiljoonien ajan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Siinäpä se pakattu kauniiseen kääreeseen vuosituhantinen toistuva vuosi-asetelma. Joka asetelma vuosineen erilainen. OiWallisen kauniin rusetin laittaisin paketin päälle.
VastaaPoistaHyvä näkökulma asetelmaan - runossasi näkyy paitsi maalaustaiteen still leben ( ei onneksi ranskalaisten käyttämä nature morte) myös sen vastakohtana vuodenkierron elämä ja muuttuminen, hurja elämänvoima toisteisuudessaan. Tästä vastakohtaisuudesta haastesanaan yhdistettynä tulee runoosikin paljon voimaa.
VastaaPoistaNautittava :) Voimallinen
VastaaPoistaLuonnon omat asetelmat, aina uudet, aina erilaiset!!
VastaaPoistaJess, hyvä.
VastaaPoistaMahtava on asetelma.
VastaaPoistaJotkut asetelmat toistuvat samoina ajasta aikaan.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaKiitän herttaisista sanoistasi.
Tuimalle:
ZiZZOZ Tuima! Olen tismalleen samaa mieltä.
Koko asetelman ajatus kuohutti.
Ilona Tammelle:
Täällä Ultima Thulessa voi kokea vuodenajat äärimmäisinä.
Kiirepakolaiselle:
Ja aina säännöllisen epäsäännöllisen vakinaiset.
SusuPetal'lle:
Kiitän ja nyökkään. Pörrötän tukkaa.
Isopeikolle:
No mahtava on ilmiönkin puitteet, sitä mukaa asetelma.
Ainolle:
Aivan, hamasta maapallon alusta alkaen.
Koko vuoden kierto asetelmassa - hienoa
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaKoko vuoden ja samassa paketissa koko hoito. Kiitän sinua kommentista.
Mihin mahtoi viimetorstainen kommenttini kadota?
VastaaPoistaSain sätkyn, kun runossasi vilahti sytkäri.
Paitsi että olihan se siellä, ja vastauskin. Hain siitä tulikuvasta.
VastaaPoistaKevättä. Juuri nyt paistaa aurinko, mutta räystäät eivät ota tippuakseen. Syöksytorvikin jäässä.
No jopas on, asetelma tutuntuntuinen mut tarttee olla näkemystä tai etäisyyttä jotta osaa noin laajan asetelman runoksi maalailla. Hieno vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaVakaa on Pohjantähti, sen alla asetelmat näin vaihtuvat.
VastaaPoistaHelanes'lle:
VastaaPoista* Oli-oli.
* Samaa Satamalaan. Hyvin on räystäät naapurillakin kiinni, maahan saakka.
John'lle:
Niin on tuttu, niin on tuttu, mutta kun yksi kerrallaan tulevat niin...
Kiitän kommentistasi
Pasaselle:
Taitaa olla kuun ja auringon jälkeen wanhimpia pohjantähti.
Voimallinen kuvaus vuodenaikojen virrasta!
VastaaPoistaVahva runo, luonnonvoimaa.
VastaaPoistaOlli-Pekka Uusitalolle:
VastaaPoistaMinä kiitän näkemyksestäsi, siihen suuntaan ajattelin.
Hirliille:
Sitä tunnelmaa hain.