AUTIOTUPA

AUTIOTUPA

Häikäisevän valkoiseen hehkuvaan kenttään
piirtyy kaksi isoavaa pistettä;
kaksi uurrosta koskemattomaan lumen pintaan.
Ne kaartavat määrätietoisesti kohti.

Kun pöllyävä hauhto laskeutuu jälkien päälle,
on myös hetkellinen inferno ohi
ja ikuisuuden vallitseva tila - hiljaisuus,
valuu takaisin omalle ikiaikaiselle paikalleen;
satunnaisia tuulen ulinoita lukuunottamatta.

Poissa riipivä ulina, hetkessä haihtunut taivaan tuuliin
pakokaasun pistävän sinertävä katku.
Vaiennut telaston tohina.

Jo kaukaa aavalta jäälakeudelta erottui suoja,
saaren kainalossa harmaa tupa,
heijastus akkunasta paljasti sijainnin.

Rantteella humeetissa ailahtaa savun ja kahvin tuoksu,
kaminan luukulta paistuvan makkaran aromit,
kerroslavitsoilla lojuvat nuhjuiset patjat,
pinttyneet pielukset.

Bolševiikkiämpäri puolillaan tuhkaa,
satojen, kenties tuhansien elämäntarinoiden
tuoksu interiöörissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!