RAUDUNKOULUTTAJA
Hiljaisuus, ankara hiljaisuus on tola.
Joka taholla häikäisevän valkoista mykkyyttä.
Äänettömyydet valuvat verkkaana vuona
tunturien sylissä piilevälle pienelle jääkannelle.
On niin hiljaista että kuulee
kun kuulumattomat törmäävät äänettä toisiinsa;
hiljaa kuin tuppisuut.
Keväänkorvan kyllästymispisteessä tuulen ulina
on vaimentunut ympäröivien lumisten kallaiden lumeen.
Kuulen auringon paistavan
vaikka nuokun silmät lupollaan,
näytellen rautua onkivaa asian harrastajaa.
Olemattomien nykäysten välillä kuluu ikuisuus;
ajatus karkasi jo aikaa sitten huithiiteen.
Liiteli yli lentäneen kokon perään;
pitkästyttyään haltijansa joutilaan vitkaan
mitäänsaamattomuuteen.
Varmuuden vuoksi en laittanut syöttiä koukkuun.
Enkä koukkuakaan,
pelkän painon vaan.
Opetan rautuja syömään.
Jos kerran eivät syö, eivät saa sitten syöttiäkään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Täällä etelässä elämä on joskus niin hektistä, tai sitten immeinen vain toimii niin. Välillä toki täytyy laittaa mietintämyssy päähän. Rautu on lohi, eikö niin.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoista* Niin on, mieltä ja järkeä vailla - tuntuu.
* Useimmat eivät osaa enää myssyä laittaa.
* Nieriä (Salvelinus alpinus) eli rautu on lohikala, joka elää kylmissä vesissä, kyllä vaan.
* Rautu on myös entinen kunta Karjalankannaksella.
Aika ankara koulu.
VastaaPoistaTalakkari oli havaittevihnaan että Harmaasusi oli joutunu paikallisposarin innokkhaan toimittajan haastatteluun pyyvystetyksi.
VastaaPoistaAurinkoisia kevätpäiviä alfaurokselle ja hänen naahraalleen.
Isopeikolle:
VastaaPoistaElämä on kovaa.
Pankin Talakkarille:
Hyvin havaittu. Niinhän piipahti Camilla ja kuvaaja.
Aurinkoisia kevätpäiviä sinnekkin perälle.