KOLME PiLKKU NELJÄTOiSTA
Kaiken kattava häikäisevä valkeus taivaankaaren alla.
Jossakin näköpiirin rajamailla siintää maanpiiri.
On humeetin vapaapäivä.
Kaksikymmentäviisi kilometriä olen reuhtonut kelkalla
kuruja ja kallaita, autin reunaa, jänkää ja selkiä,
pujotellut auhtoa ja tunturikoivikoita.
Tämä paikka on alma,
piekka jää tunturin taa puhaltamaan,
mutta silti olen puolen kilometrin korkeudessa
ja aurinko helottaa kahta sataa.
Ahavaa tarjolla sopivasti kasvoille.
Lohkareen suojassa porontaljoilla vuorattu sopukka.
Olen mieliharrastukseni parissa.
Pian lopetan tämän sanelun
ja kellahdan taljoille mittaamaan taivaanpiiriä.
Se on tarkkaa hommaa, tarkinta mitä ihminen
iänkuun päivänä joutuu tekemään.
Ei sovi hulmuta.
Jos tekee millin virheen,
heitto on sadan valovuoden päässä jo liki
kolme pilkku neljätoista linnunrataa.
Mitä sellaisella epäkurantilla tiedolla kukaan tekee?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
On se hienoa, vapaapäivä ja saa olla mieliharrastuksen parissa. Kyllä se epäkurantti iskee kaikissa asioissa. Aika ei tule koskaan takaisin samassa muodossa niinkuin muoti voi palata vanhaan. Taivaanpiirissä on mittaamattoman paljolti jo valoa. Tuo millin heitto kun lähtee vierimään tunturia alas, se kertautuu linnunradallaan valovuosiksi.Maanpiiri taivaankaaren alla, mikä vapaus ihmisellä tuntea.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaJa se löytyy heti kun vaan viitsii kavuta metsän ylle ja sitten katsoo. Vääntelee päätä. Puoleen ja toiseen.