keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

EPUU


EPUU

Ensimmäiset räystäät tippuivat eilen ryminällä,
kuin vettä valaen,
vaikka ruskan jälkeen - muistaakseni viime syksynä,
ne oli puhdistettu lehdistä, tarkistettu kiinnitykset
ja ruuvattu sieltä mistä oli tarvis.

Tiesin sen siitä kun sain tipan otsalleni.
Pärskähti hävytön silmilleni,
kasaantui poskipäillä uudelleen pisaroiksi
ja valui nokan vartta kahtapuolta,
huulten yli pomppien lean kärkeen.
Suunnitteli kai vielä hyppäävänsä varpailleni.
Pyyhkäsin sen kämmenselällä tiehensä.

Samassa kuulin tirpusen viserrystä,
kuulosti tulevan jostakin pöheiköstä.

Käännähdin katsomaan osuen suoraan aurinkoon,
aivastin ja koko maailma hajosi tuhannen sirpaleiksi.
Kun sain sirut raivattua, taivas oli jo tummunut,
ensimmäisiä raskaita siukaleita - tiskirätin kokoisia,
valui sevälle.

Poissa olivat tirpuset, vaiennut vitskutus.
Onean kolea Jäämeren tuuli koputti olkaani
ja pyysi päästä sisään kaula-aukosta.
Ilmaisin epuuni sille.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Hyvä ettei kevät ihan kertaryminällä tule, noin tipoittain siitä ehtii nauttia paljon kauemmin.

    VastaaPoista
  2. Demetriukselle:
    Olen samaa mieltä, antaa himon yltyä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi