tiistai 21. heinäkuuta 2009

ViiSSATANEN (runo No: 500)


ViiSSATANEN (runo No: 500)

Viisi sataa kertaa olen havahtunut,
pysähtynyt unessani,
avannut luomeni huomeneen.

Par'aikaa, kesken makeimman kohtauksen
olen keskeyttänyt kiihkeän, huikentelevaisenkin menon.
Sysännyt haihatukset syrjään, wällyn lykännyt sivuun
ja pyyhkäissyt sormen mutkalla unihiekan silmistäni.

Melkoinenpa olisi keko
vaan en sitä ole hokannut talteen ottaa.
En.

Noussut vain warhan - uuteen aamuun ylös,
laskeutunut nöyrästi miettimään rahilleni alas
kynnet kerkeästi näppäimille
ja tässä on tulos.

Olen puolivälissä. Pyöreästi. Lähes.
Puolikkaita ei lasketa.
Eikä vajaita.

Enää viisi sataa ja yksi.
Sitten on kaikki se kasassa
jonka ajattelinkin vihkooni merkitä merkittäväksi.
Tarvitseeko sitä ihminen enempää kuin minkä viitsii.
Jotkut eivät viitsi sitä ensimmäistäkään.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Onnea täältä etelästä viiellesaalle!
    Ihan kaikkia en oo kerenny lukemaan, mutta ne jotka oon, ovat kaikki just eikä melkein!

    VastaaPoista
  2. Arjaannelille:
    Kiitän ja kiitän, sitä tarvitaan aina kun sitä ei voi pakastaa tai säilöä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi