lauantai 18. heinäkuuta 2009

MiELENi NURiN KUMOSi


MiELENi NURiN KUMOSi

Tulilinnun kiitävän näin,
liitävän etelään päin yli pääni;
luokse varmaan wanhoin ystäväin menossa.

Kaunis oli ääni
kuin lauluin ja runoin punottu tulinen paula,
kuin loihdittu loitsujen suloisin loitsu,
taikaa täynnä ja noiduttu.

Juoksevaa aikaa vuolasta
jostain ammoisten aikain luolasta,
muinaisten äänien maasta.

Niin ihana, niin eho että sen teho lumosi hämmensi,
mieleni nurin kumosi, houkutti koukutti,
istumaan kedolle saattoi;
äkin ja ylläittäin.
Yksinäin.

Minä siivetön sijoilleni jäin.

Pian sisällä mielessäin
loitsusta runoni punoin,
heti ääneen luin - säkeitä ajussa puin,
muutamaan sanaan kompastuin,
mutta yhäti innostuin;
wiimein runoksi puin.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Kesällä joutuu useinkin lumotuksi, jäävät lintujen laulut soimaan mieleen.
    Ja kuten sulla, runoiksi muuttuvat.

    VastaaPoista
  2. Arleenalle:
    Niinpä, kesä on tallaisten aikaa. Ainakin paatos pysyttelee loitommalla täällä kurin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi