TAiPALEEN TULKiNTA

TAiPALEEN TULKiNTA

Istun laatuajan temppelissä.
Housut nilkoissa.
Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan vaimea Satumaa.

Tiivistän silmäni kipristämällä kasvojeni nahkaa.
Tässä pyhätössä se on sallittua,
täällä palvellaan vain yksilön minuutta.
Sen pyhimmässä, intiimissä muodossaan.

Estettyäni fotonien ärsytyksen tappisoluihin
sauvasolut pinnistelevät hetken nähdäkseen
pupillien ylle laskettujen nahkakaihtimien lävitse,
mutta luovuttavat suosiolla
kun jatkan sinnikkäästi kiristäen lihaksia ja hampaita.

Kuumeisesti kiskon tiiviiksi paketoidun mielikuvitukseni
solmuja auki kuni se vihdoin viattomana,
herkän uteliaana hypähtää olalleni, käsivarrelleni
ja lopuksi lähtöalustaksi avatulle kämmenelle.
Ruokkoaa, sukii itsensä, sitten kyyristyy lähtövalmiiksi.

Pyrähtää itsevarmana lentoon, kohoaa poutapilven alle,
ottaa suunnan pohjoisen tuntureita kohden
ja määrätietoisesti lähtee matkaan.

Kuuntelen intensiivisesti Taipaleen tulkintaa
ja pidän rystyset valkeina reunoista kiinni.
Sortunut ääni purkautuu huuliltani.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!