MONiAiTA MUOTOJA - HYViN MONiAiTA
Tänään vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuspäivää. Mitenkä tuo mahtanee käytännössä tapahtua - virallisesti - Arkadianmäen pöheiköissä?
Menevätkö pöheikköön poliittisessa aselevossa, Persut ja Virheet de Röda huivit kaulassa, kottaraispöntöt kainalossa ontosti komisten?
Tuppelehtivatko sinne, samalla polulle käsikynkässä myös Kokomusta ja demarit, lemmekkäin silmäyksin?
Parkuuko kepulainen nautasika polulla hylättynä, ruotsinkieliseen poliisin ja koiran integraatioon nojaten, sitä ei vielä kerrota. Mutta muuten kaikki kaikilla mahdollisilla Paapelin kielillä päläpättäen muilta mailta muuttaneiden ulkomaiden elävien kanssa jutellen luonnon monimuotoisuudesta - ehken. OUTSIDE.
Vai tyydytäänkö vaan ryystämään kuplavettä lakeerikengissä, luokkaansa paremmissa ryysyissä, pikkirilli tönkkönä ja huiskaistu huivi kaulassa jossakin vallan etupiirissä?
Ja siinä sitten samaan syssyyn lausutaan hyvin valittuja sanoja korektisti, suupieltä lautasliinalta pyyhkien. Kaikenmaailman öttiäisiä ja sittiäsiä, ötököitä ja kakkiaisia kauhistellen ja inihoa liiotellen. INSIDE.
Meillä, COUNTRYSIDE, päivä ei tästään juurikaan kummene, päivä siinä missä muutkin, paitsi että päivä alkoi meillä jo keskiviikkoaamuna ja päättyy heinäkuun 23. kun yö saaapu kylään kylään.
Onkin se sitten sellainen atima, että kun se lähättäytyy rantteelle niin kestää kymmenen kuun ajan siinä. Ja reilun kuun se ähöttää niin ettei se käy pahkeinen muualla lainkaan.
Tällä perällä monimuotoisuutta on koko luonto tulvillaan heti porstuan rappusilta kun saa kintut rantteelle. Semmonen laulukuoro ja konsertti pakkaa korviin ja harva se aamu tiine emajänes ponkasee nurmen ensimmäisiä viheriäitä nauttimasta.
Monimuotoisuutta on sekin, että unenhorteinen hurtta pääsee heti spurttia harjoittamaan ristiturvan kanssa ja assistentti vielä perässä räksyttäen ja vaatien koko €urooppaa ja metsän rajassa nelistävää Kettusta omakseen.
Varansa on meillä luonnon monimuotoisuudessa heti aamusta pidettävä ettei kävele pahki kotiporoon joka monimuotoisessa laiskuudessaan ei kehtaa jolkata tunturiin, vaan tyytyy piha-asfaltilla sorkat oikosinaan rojottamaan ja odottamaan valmista niestaa.
Se on monimuotoisuutta WATERSIDE, kun menee ja pukkaa venosen lillumaan, nostaa siihen pari verkonpräsyä ja nakkaa jossakin joenmutkassa harrin ja taimenen nokan eteen ristiksi ja kiusaksi.
Aivan mahottoman monimuotoinen hymy on sitten seuraavana aamuna kun verkkoa nostaissa näkee yksi pilkku seitensatasen taimenen potkuilevan harmissaan verkossa sekä pari-kolme kolmenvartin harria sekä puolikiloisen siian kyljen pilkottavan kevätsumeasta vedestä.
Henki pois, rokkatorvi auki, soutu ranta-ahteelle ja kohta jo savustin tursuaa raoista leppäsavua ja lykkää ilmoille monimuotoisia herkullisia tuoksuja.
Sitä iniminen jotenkin wanhemmalla iällä tosiaankin alkaa arvostamaan luonnon monimuotoisuutta napsiessaan paljain sormin, eläimellisesti, herkullista palvattua siikaa käkättimeensä.
Vaiti. Ei se tilanne paljon sanoja kaipaa. Tunturin laki kiilottaa silmäkulmaan, musta tyyni mahtava kymi valuu alajuoksulle takuuvarmasti, pysähtelemättä kuin kuolema, luonnon oma monimuotoisuuden rajoitin, ilman inimisten erillistoimia tahi lakeja ja määräyksiä ja käyttäytymisohjeita.
Ei sille mahda jumalatkaan mitään.
Tänään vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuspäivää. Mitenkä tuo mahtanee käytännössä tapahtua - virallisesti - Arkadianmäen pöheiköissä?
Menevätkö pöheikköön poliittisessa aselevossa, Persut ja Virheet de Röda huivit kaulassa, kottaraispöntöt kainalossa ontosti komisten?
Tuppelehtivatko sinne, samalla polulle käsikynkässä myös Kokomusta ja demarit, lemmekkäin silmäyksin?
Parkuuko kepulainen nautasika polulla hylättynä, ruotsinkieliseen poliisin ja koiran integraatioon nojaten, sitä ei vielä kerrota. Mutta muuten kaikki kaikilla mahdollisilla Paapelin kielillä päläpättäen muilta mailta muuttaneiden ulkomaiden elävien kanssa jutellen luonnon monimuotoisuudesta - ehken. OUTSIDE.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Vai tyydytäänkö vaan ryystämään kuplavettä lakeerikengissä, luokkaansa paremmissa ryysyissä, pikkirilli tönkkönä ja huiskaistu huivi kaulassa jossakin vallan etupiirissä?
Ja siinä sitten samaan syssyyn lausutaan hyvin valittuja sanoja korektisti, suupieltä lautasliinalta pyyhkien. Kaikenmaailman öttiäisiä ja sittiäsiä, ötököitä ja kakkiaisia kauhistellen ja inihoa liiotellen. INSIDE.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Meillä, COUNTRYSIDE, päivä ei tästään juurikaan kummene, päivä siinä missä muutkin, paitsi että päivä alkoi meillä jo keskiviikkoaamuna ja päättyy heinäkuun 23. kun yö saaapu kylään kylään.
Onkin se sitten sellainen atima, että kun se lähättäytyy rantteelle niin kestää kymmenen kuun ajan siinä. Ja reilun kuun se ähöttää niin ettei se käy pahkeinen muualla lainkaan.
Tällä perällä monimuotoisuutta on koko luonto tulvillaan heti porstuan rappusilta kun saa kintut rantteelle. Semmonen laulukuoro ja konsertti pakkaa korviin ja harva se aamu tiine emajänes ponkasee nurmen ensimmäisiä viheriäitä nauttimasta.
Monimuotoisuutta on sekin, että unenhorteinen hurtta pääsee heti spurttia harjoittamaan ristiturvan kanssa ja assistentti vielä perässä räksyttäen ja vaatien koko €urooppaa ja metsän rajassa nelistävää Kettusta omakseen.
Varansa on meillä luonnon monimuotoisuudessa heti aamusta pidettävä ettei kävele pahki kotiporoon joka monimuotoisessa laiskuudessaan ei kehtaa jolkata tunturiin, vaan tyytyy piha-asfaltilla sorkat oikosinaan rojottamaan ja odottamaan valmista niestaa.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Se on monimuotoisuutta WATERSIDE, kun menee ja pukkaa venosen lillumaan, nostaa siihen pari verkonpräsyä ja nakkaa jossakin joenmutkassa harrin ja taimenen nokan eteen ristiksi ja kiusaksi.
Aivan mahottoman monimuotoinen hymy on sitten seuraavana aamuna kun verkkoa nostaissa näkee yksi pilkku seitensatasen taimenen potkuilevan harmissaan verkossa sekä pari-kolme kolmenvartin harria sekä puolikiloisen siian kyljen pilkottavan kevätsumeasta vedestä.
Henki pois, rokkatorvi auki, soutu ranta-ahteelle ja kohta jo savustin tursuaa raoista leppäsavua ja lykkää ilmoille monimuotoisia herkullisia tuoksuja.
Sitä iniminen jotenkin wanhemmalla iällä tosiaankin alkaa arvostamaan luonnon monimuotoisuutta napsiessaan paljain sormin, eläimellisesti, herkullista palvattua siikaa käkättimeensä.
Vaiti. Ei se tilanne paljon sanoja kaipaa. Tunturin laki kiilottaa silmäkulmaan, musta tyyni mahtava kymi valuu alajuoksulle takuuvarmasti, pysähtelemättä kuin kuolema, luonnon oma monimuotoisuuden rajoitin, ilman inimisten erillistoimia tahi lakeja ja määräyksiä ja käyttäytymisohjeita.
Ei sille mahda jumalatkaan mitään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Onneksi juttusi erkani nopeasti kurjasta Arkadianmäestä sinne pohjosen paratiisiin; jutun loppuosa piti lukea moneen kertaan ja nautiskella sanoista ja mielikuvista. Kateeks käy;) Tunsin nenässäni savustelun siian sulotuoksun...
VastaaPoista"Ei tilanne paljon sanoja kaipaa."
VastaaPoistaKyllä jämpti on näin.
Tulen!
VastaaPoistaSiipirikolle:
VastaaPoistaTarkotukseni on houkutututtaa. Hyvä että tunsit savua, sitä ei ole koskaan ilman tulta.
Toimeksi siis: KAAMANEN
Hejokolle:
Niin on. Kyllä on jämpti. Casherágga vieköön!
Nuorelle naaraalle:
Bures boahtin!