MiTTAUKSiA
Kumma ääni keskeyttää aatoksen ennon
kesken taivaankaaren mittaukseni.
Istun taljalla kiven päällä, nojaan laiskasti pahtaan,
luomi roikkuu raskaana, toinen on valahtanut umpeen.
Lumoava näkymä puuntaa ahtaan raon läpi.
Just' vast'ikään olen aloittanut puntaroinnin.
Häiriö sekoittaa mielitekoni tyystin;
juuri kun olen pääsemässä maailman toiseen ääreen,
siihen, siihen kirjaimellisesti vallan,
mistä linnunrata parahiksi alkaa.
Tiedättehän?
Kierrän kaulaani hillitysti,
niin kuin aina tässä suorituksessa
yleensä on tottunut tekemään - säntilleen.
On oltava tasapainossa humeettinsa kanssa.
Taivaankaaren mittauksessa on oltava tarkka,
hoppuilu saattaa helpostikin tuoda sadasosamillin heiton,
se on tuhannen valovuoden päässä jo huikea matka.
Sen käsittää alkeellisenkin mittausopin lukenut.
Hyvänen aika!
Ei sellaisella mittavirheella voi täsmällistä vastausta antaa.
Joku roti se pitää olla.
Kun silmäni vihdoin tavoittavat äänen aiheuttajan,
leukani väkisinkin vääntyy viehkoksi hymyksi.
Kaksi rakastunutta keloahan siellä toisiinsa kietoutuneina
syleilee intohimoisesti toisiaan.
Kumma ääni keskeyttää aatoksen ennon
kesken taivaankaaren mittaukseni.
Istun taljalla kiven päällä, nojaan laiskasti pahtaan,
luomi roikkuu raskaana, toinen on valahtanut umpeen.
Lumoava näkymä puuntaa ahtaan raon läpi.
Just' vast'ikään olen aloittanut puntaroinnin.
Häiriö sekoittaa mielitekoni tyystin;
juuri kun olen pääsemässä maailman toiseen ääreen,
siihen, siihen kirjaimellisesti vallan,
mistä linnunrata parahiksi alkaa.
Tiedättehän?
Kierrän kaulaani hillitysti,
niin kuin aina tässä suorituksessa
yleensä on tottunut tekemään - säntilleen.
On oltava tasapainossa humeettinsa kanssa.
Taivaankaaren mittauksessa on oltava tarkka,
hoppuilu saattaa helpostikin tuoda sadasosamillin heiton,
se on tuhannen valovuoden päässä jo huikea matka.
Sen käsittää alkeellisenkin mittausopin lukenut.
Hyvänen aika!
Ei sellaisella mittavirheella voi täsmällistä vastausta antaa.
Joku roti se pitää olla.
Kun silmäni vihdoin tavoittavat äänen aiheuttajan,
leukani väkisinkin vääntyy viehkoksi hymyksi.
Kaksi rakastunutta keloahan siellä toisiinsa kietoutuneina
syleilee intohimoisesti toisiaan.
Oh-show-tah hoi-ne
Kaunista kuultavaa kelojen ääni hankautuessaan toisiaan vasten. On hempeämpää kuin näreiden.
VastaaPoistavatukka
Voi että tykkäsin tästä runosta! Ootko aatellu koskaan runokirjan julkaisemista?
VastaaPoistaVatu Kalle:
VastaaPoistaKyllä siinä winha perä on, hempeämpää tosiaan.
Meriannelle:
* Että tykkäsit, se on mukavaa, niin oli tarkoituskin.
* Olen minä ajatellut, olen minä, niitä taitaisi saada jo kymmenkunta, mutta toisaalta... jos sittenkin antaisi himon vielä yltyä.
Mittaaminen on tärkeetä, sitä nääs saa, kuulemma.
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaKannattaa mitata, ettei tuu mittavirhettä.