ViRTA

ViRTA

Seison töyräällä ja tuijotan.

Kirjavassa kannessa jatkuvaa liikettä,
muodonmuutosta. Wäkevää lipuvaa paatosta,
selkeitä elkeitä kesän aatosta

Lautta elää, sihisee, kihisee,
loiskahtelee, rusahtelee, rasahtelee.
Kiertää ja hiertää - kuluu paikalleen hileeksi
ja muuttuu myötävirtaan puskevaksi voimaksi.

Jää laahaa ja raahaa mukanaan
janoisen pilkkimiehen tyhjäksi kiskottua
kymmenen litran lähdevesikanisteria.
Poronpaskoja, tuulen pöllyyttämiä lehtiä, oksia,
yhtä mäyräkoiran nahkaa,
kahta olutpulloa
ja sikin sokin lojuvia oranssisia tienviittoja.
Sekä yhtä loppumaisillaan olevaa railoa.

Tuossa matkaa mahtava aarin kokoinen teli,
ryttyyn pusketussa nokassa kottikärryllinen soraa.
Kutualustaksi siialle.

Sen kapteeni keikuttaa pyrstöään,
vitskuttaa ohjeita itkevälle naurulokille joka parkuu
kun akka antoi sille lemput naureskelusta.
Eno iloitsee kyynelistä.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!