VAALiTAAN ÄLLiÄ

VAALiTAAN ÄLLiÄ

On olemassa sanonta jota toistuvasti viljellään aika ajoin: "Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus", mutta joissakin maissa se on pakko, rangaistava teko, jos jättää äänestämättä. €U-maista neljässä on lailla säädetty äänestyspakko. On se tosi - kyllä, eikä mikään vitsi.
Valtio pakottaa belgialaiset, luxemburgilaiset, kreikkalaiset ja kyproslaiset uurnille. Lääkäri voi todistaa esteellisyyden ja wanhat horiskot muorit ja papat voivat valtakirjalla testamentata äänensä jollekkin - jos eivät itse kykene kamuamaan uurnille.

Voisi olla Suomessakin hyvä että vaikka edes yhdessä vaalissa olisi kokeeksi äänestyspakko josta ropsahtaisi sakko kynsille, jos ei vähintäänkin kirkkovenettä (i) kävisi lippuunsa raapustamassa.

Jukuripäistä saattaisi kertyä jonkinmoinen summa laskennallista saatavaa valtiolle. Vaikka tuskinpa nämä niitä sakkojaan maksaisivat... jukuripäissään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Äänestyspakkoa paljon enemmän kleptokratiassa eli varasvallassa eli puolueiden anastamassa vallassa on pohdittu ja tutkittu sitä, millä perusteella joku ylipäänsä äänestää jotakin. Siihen on jotakuinkin paljon uhrattu heimon yhteisiä verovaroja ja onhan vielä lisäksi olemassa oma omituinen politiikantutkijoiden ammattikunta joka päivä- ja yötyökseen, rahaa vastaan, antaa kommenttia ja selitystä jos jonkinlaisesta polittisista tempuista. Heidänkin kommendeeraukset maksetaan pääosin verovaroista, puhuivatpa he puuta eli heinää.

Itse asiassa äänestyspakko sitä tutkineilta saatujen vaivihkaisten tietojen mukaan nostaisi kurjimpien puolesta esiintyvien kannatusta. Niinpä tolan ollessa näin, sitä tuskin kulloinkin valtaapitävät puolueet kovinkaan auvoisina ovat suunnittelemassa. Mene ja tiedä.

Harva asianosainen uskaltaa myöntää että nukkumisen suurin syy on politiikan arvon romahtaminen ja/tai kelvottomat pyrkyriehdokkaat. Syynä on pikemminkin laatu kuin järjestelmä.

On selitetty ynnä julki ilmineerattu että äänestäjä hakee humeetissaan aina voittajaa ehdokasta valitessaan. Että äänestäjä ei halua ensisijaisesti olla häviäjän puolella. Mainostoimistot ovat tietenkin yhteiskunnalta saatavan puoluetukirahan haistaneet ja tähän tarttuneet ja leipovat kaikenmaailman ketkuista ja oman suun täyttäjistä kiiltokuvamaisia sankareita ja sankarittaria, voittajia.

Sillä ei ole niinkään merkitystä mitä ehdokas on aikaansaanut tai lupaa jotakin pötypuheissaan, eikä silläkään että toiset morkkaavat tai että ehdokas mainostaa itseään selvästi enemmän kuin useimmat muut pyrkyrit - lobbarien rahoilla.
Propagandakampanjan hönkiessä täysillä äänestäjältä kovin helposti unohtuu että, pöty on pötyä, uskoi siihen vaikka miljoona äänestäjää.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tänä päivänä alkaa jo olla läksynsä hyvin lukeneille selviö mutta yhdentekevää, että pyyteettömyys ei kuulu enää ehdokkaan hyveisiin. Sellaiseen ei ole enää sijaa nykypolitiikan majatalossa. Pyyteettömyyden tilalle on tullut lobbaus ja taloudelliset talutusnuorat. Esimerkkinä toimikoon eduskunta joka on tätä nykyä paras minkä rahalla saa.
Tieto valmiiksi ostetuista ehdokkaista ei kuitenkaan ahdista valtaosaa äänestäjiä. Käytäntö ei näytä muodostuvan arvokysymykseksi. Pääasia näyttää olevan vain voittajan, ei häviäjän puolella olo. Silläkin uhalla että se on loppupeleissä omankin järjen vastaista.

Hyvin wahvasti näyttää siltä että, se demokratian lapsi, josta muinaisissa kulttuurien kehdoissa inimisälyn vähitellen valaistuessa kehittyi universaali käsite ja josta on kehittynyt erilaisten yhteisöjen valtakoneistot, on kasvanut tässä ajassamme aikuiseksi ja samalla se on tallonut irvokkaasti itse itsensä jalkoihinsa.
Näin voi teoreettisille asioille käydä - muillekkin, että ne tarpeeksi käytettyinä viskataan romukoppaan. Muotti josta on muokattu sopivampi, taipuisampi, notkeampi joutaa heittää pois.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Niin - tuo alussa mainittu äänestysvelvollisuus. Entä sitten jos äänestyshalukkuutta ja osallistumisaktiivisuutta olisi, mutta ei yhtään mieleistä, järkevää tai aitoa ehdokasta tai vaihtoehtoa? Onko silloin demokratian petturi jos jättää äänestämättä? Onko silloinkin käytävä äänestämässä jotakuta ketkua, saadakseen oikeuden kritiikkiin, vaikkei löydä arvojensa mukaista ehdokasta edustamaan itseään? Vaikuttaa järjen vastaiselta ajatus, mutta tuota vaan syötetään.

Nykyisen kleptokratian vallitessa ja johdolla herkästi ollaan sitä mieltä, että kritiikkiin ei ole oikeutta. Sitä syötetään arvostelijoille jokaisessa tiedotusvälineessä. Samaa litaniaa ulkomuistista latelevat puolueuskolliset nuoleskelijat, opportunistit. työpaikolla, vapaa-ajalla, harrastusyhteisöissä - tajuamatta itse suurta demokratian paradoksia.

”Näin lentäviä häkkejä. Niihin oli vangittu kotkia”.
Stanisław Jerzy de Tusch-Letz

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU demokratiaa pohtiville.
........
Demokratiasta on tullut varasvallan, kleptokratian, hatara kulissi.