SOSiAALiTARKKAiLiJA

SOSiAALiTARKKAiLiJA

Ei ole naurun asia,
ensimmäistäkään uutta piippaa ei vielä näy,
vaikka toukonen jo loppua kohden käy.

Kaurun huuto hautautuu ruovikon kahinaan,
tuulen havinaan, korsikon rahinaan;
sirkkujen nahinaan sulhon tontista,
tykkäävät molemmat samasta rontista.

Mutta se taas sekoittuu sotkien narinaan,
jotka molemmat pitävät toisiaan parinaan.
sekä morsion marinaan - ei usko ylkän tarinaan.

Ruskeaa,
vain kuollutta ruskeaa - pian kaatuvaa ja maatuvaa massaa,
muistuttamassa elämän vihreästä roimasta voimasta.

Tärisen horkassa, kylmää kuin hornassa,
nilkkoja myöten vedessä jalat sinisinä kuin kahlaajilla;
kai munatkin.

Lymyssä, kamera paulassa kaulassa,
turkki pirtin naulassa, pitkäsilmä kourassa hiljaa;
arkaillen tarkkaillen lintuja:
Pikkulintuja, muuttolintuja, vesilintuja, petolintuja.
Käpylintuja, tirpusia.

Käpytikka rinkaisee.
Kurki nielaisee sammakon, politikka ei.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!