KURJiSTA
Syvän- ja matalan Joukaisjärven erottaa kapea salmi joka puolestaan toiselta ahteeltaan rajoittuu taajaan ruovikkoon jossa vedenkorkeus vaihtelee Gámasjohkan - Kaamasjoen pinnan vaihtelujen mukaan. Ehken hiukan vaisummin kun varsinaisen joen joka on melko leveä jo sillä kohtaa, likimain 100 metriä.
Se on tunnettu kurkien taukopaikka ja tottapa siellä pesiikin muutama pari. Tosin ne epelit ovat melko vaitonaisia pesimisen alettua - hys-hys, ja poikasaikana. Kunnes sitten elokuun lopulla alkavat ilmaiset ulkoilmamuuttokonsertit sekä syyssoidin.
Syyssoidin on omaa keksintöäni, veikkaan, tuntuu siltä. En ole ainakaan kuullut sellaisesta mainittavan. Luulen että se on lähinnä poikasten harjoittelua seuraavaa kevättä varten ja syytä onkin. Kurjet muodostavat elämänikäisen parisuhteen. Pesimään ne alkavat vasta neljä – kuusivuotiaina.
Kaipa tuossa olisi mallia vaikka nykyihmistenkin suhdannevaihteluihin. Hyvin runsaasti vaikuttaa, että nykyisin uusi pesintä aloitetaan joka diskoillan jälkeen.
Muutaman kerran olen käynyt tälle myöhäiskeväälle rannalta tähyämässä niiden toikkarointia sohjoisessa kuolleessa ruovikossa. En keksinyt siihen hetkeen mitä ruokaa siellä olisi tarjolla - muuta kuin kuin kasvien juuriversoja.
Epäilen että näillä pitkänmatkan muuttajilla on vararavinto jo melko tarkkaan poltettu ja uutta pöperöä vatsa tervehtisi ilolla ja ansaitulla hartaudella.
Hienoa oli kuitenkin katsoa urosten keekoilua morsiamen ympärillä, pitkän silmän läpi, suorastaan runollista. Harmaa vartalo virittyneenä balettiin loskaisessa vedessä. Mustavalkoinen pää ja kaula kuin signaalina ja sitten kruununa punainen päälaki.
Kulkku kurottain taivaisiin ja niin maar' perkeleellinen rinkuna, että jos tuollaista meteliä ennen astumista pitäisi vaikkapa verotoimiston neuvotteluhuoneessa, niin hopulla olisi työsuojelupiiri toimittamassa muille verohenkilöille kuulon suojaimia. Siis niille jotka kuulevat äänen, mutta jäävät paitsi juhlallisesta aktista. Elämä on joskus kurjaa muille kuin kurille ja johtajille.
Tulevana kesänä aion panostaa enemmän kurkien maailmaan mikäli mahdollista. Laitan vesille kevyen lasikuitukarvaan ja siihen pienen, vaatimattoman puksuttimen päästäkseni useampana aamuna warhain parhaalle tähystyspaikalle.
Kaikki edellä mainittu tietysti sillä varauksella että kesä lentosyöpäläisten suhteen on kelpo. Ukonjuhlan jälkeen sen alkaa huomata.
Eilen muuten kuulin jo kaurun (kuovin) varoittavan heikoista jäistä. On siis parasta pysyä kovalla maalla.
Se on tunnettu kurkien taukopaikka ja tottapa siellä pesiikin muutama pari. Tosin ne epelit ovat melko vaitonaisia pesimisen alettua - hys-hys, ja poikasaikana. Kunnes sitten elokuun lopulla alkavat ilmaiset ulkoilmamuuttokonsertit sekä syyssoidin.
Syyssoidin on omaa keksintöäni, veikkaan, tuntuu siltä. En ole ainakaan kuullut sellaisesta mainittavan. Luulen että se on lähinnä poikasten harjoittelua seuraavaa kevättä varten ja syytä onkin. Kurjet muodostavat elämänikäisen parisuhteen. Pesimään ne alkavat vasta neljä – kuusivuotiaina.
Kaipa tuossa olisi mallia vaikka nykyihmistenkin suhdannevaihteluihin. Hyvin runsaasti vaikuttaa, että nykyisin uusi pesintä aloitetaan joka diskoillan jälkeen.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Muutaman kerran olen käynyt tälle myöhäiskeväälle rannalta tähyämässä niiden toikkarointia sohjoisessa kuolleessa ruovikossa. En keksinyt siihen hetkeen mitä ruokaa siellä olisi tarjolla - muuta kuin kuin kasvien juuriversoja.
Epäilen että näillä pitkänmatkan muuttajilla on vararavinto jo melko tarkkaan poltettu ja uutta pöperöä vatsa tervehtisi ilolla ja ansaitulla hartaudella.
Hienoa oli kuitenkin katsoa urosten keekoilua morsiamen ympärillä, pitkän silmän läpi, suorastaan runollista. Harmaa vartalo virittyneenä balettiin loskaisessa vedessä. Mustavalkoinen pää ja kaula kuin signaalina ja sitten kruununa punainen päälaki.
Kulkku kurottain taivaisiin ja niin maar' perkeleellinen rinkuna, että jos tuollaista meteliä ennen astumista pitäisi vaikkapa verotoimiston neuvotteluhuoneessa, niin hopulla olisi työsuojelupiiri toimittamassa muille verohenkilöille kuulon suojaimia. Siis niille jotka kuulevat äänen, mutta jäävät paitsi juhlallisesta aktista. Elämä on joskus kurjaa muille kuin kurille ja johtajille.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tulevana kesänä aion panostaa enemmän kurkien maailmaan mikäli mahdollista. Laitan vesille kevyen lasikuitukarvaan ja siihen pienen, vaatimattoman puksuttimen päästäkseni useampana aamuna warhain parhaalle tähystyspaikalle.
Kaikki edellä mainittu tietysti sillä varauksella että kesä lentosyöpäläisten suhteen on kelpo. Ukonjuhlan jälkeen sen alkaa huomata.
Eilen muuten kuulin jo kaurun (kuovin) varoittavan heikoista jäistä. On siis parasta pysyä kovalla maalla.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ai siitäkös se nain on kiinni, putoamisen pelosta. Täytyypä laittaa harkintaan.
VastaaPoistaHejokolle:
VastaaPoistaPelon voittaminen on lentämisen salaisuus.
Iniminen tyypillisesti pelkää kolauttavansa nokkansa kiveen jos se lentää kaheksaa kymppia tunturin kallasta myöten 20centin korkeudella maasta.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä jos pelkää. Sehän on selvä kuin pläkki!
Siis herkintaan täytyy laittaa pelkäämisen lopettaminen;D
VastaaPoistaHejokollelle:
VastaaPoistaKyllä, suosittelen pölkäämisen herkintaan ottamista lentoasian tiimoilta.
Puolisoni tykkää lennellä, monasti useampaan otteeseen peräkanaa - sanoisin jopa.