YÖ KODASSA
Nuotion tuutulaulu soi unettavana tasaisena huminana.
Kuinka usein sitä tulee ihmetelleeksi miten tässä teoksessa,
tässä sävellyksessä - osataankin aina laittaa;
rapsaukset ja poksahdukset tismalleen oikeaan paikkaan.
Tunturi-Lapin hulluuteen höperehtynyt käki kakii kurkkuaan,
kukkuu kuin kokeeksi. Kerran.
Lyhveen jäivät elonpäivät.
Rastas virittelee huiluaan ja aloittaa
vaikka paikkakunnan pikkuväki on mennyt
jo aikaa sitten uinumaan.
Ei - tämä epeli ei usko, tämän täytyy julistaa:
Hei minä olen täällä!
Täytyykö tuolle onnettomalle tohelolle jättää
kintaat ja kaulahuivi että selviää aamunkoihin saakka?
Kuni aurinko alkaa lämmittää.
Kaikkea se ihminen saa aikaan,
panee linnut hangelle laulamaan.
Henkäys kipsahtaa savuaukosta sen verran että
huiskahuttaa parahiksi ryöpyn kitkerää haikua silmille.
Parahultaisesti somasti jotta ehättävät kiinni,
juuri uneen vaipumisen hetkellä - niin kuin pitääkin.
Kotavalkian unilaulu omii nukuttavalla nuotillaan.
Vajoan ja filosofiset ajatukset täyttävät tilan.
Nuotion tuutulaulu soi unettavana tasaisena huminana.
Kuinka usein sitä tulee ihmetelleeksi miten tässä teoksessa,
tässä sävellyksessä - osataankin aina laittaa;
rapsaukset ja poksahdukset tismalleen oikeaan paikkaan.
Tunturi-Lapin hulluuteen höperehtynyt käki kakii kurkkuaan,
kukkuu kuin kokeeksi. Kerran.
Lyhveen jäivät elonpäivät.
Rastas virittelee huiluaan ja aloittaa
vaikka paikkakunnan pikkuväki on mennyt
jo aikaa sitten uinumaan.
Ei - tämä epeli ei usko, tämän täytyy julistaa:
Hei minä olen täällä!
Täytyykö tuolle onnettomalle tohelolle jättää
kintaat ja kaulahuivi että selviää aamunkoihin saakka?
Kuni aurinko alkaa lämmittää.
Kaikkea se ihminen saa aikaan,
panee linnut hangelle laulamaan.
Henkäys kipsahtaa savuaukosta sen verran että
huiskahuttaa parahiksi ryöpyn kitkerää haikua silmille.
Parahultaisesti somasti jotta ehättävät kiinni,
juuri uneen vaipumisen hetkellä - niin kuin pitääkin.
Kotavalkian unilaulu omii nukuttavalla nuotillaan.
Vajoan ja filosofiset ajatukset täyttävät tilan.
Oh-show-tah hoi-ne
Kiitos taas...ihanaa!!!
VastaaPoistaHenkäys huomautti: ole hupsimatta kintainesi;DD
VastaaPoistaMetsässsä tulen ääressä nukkuminen on erittäin akkuja lataavaa toimintaa.
Toiset maksavat tuosta onnesta ja autuudesta, jonka sinä saat ilmaiseksi. Ihmekös, että filosofiset ajatuksesi ovat niin korkealaatuisia.
VastaaPoistaEn minä tähän osaa mitään runoilla. Tuli on mystinen elementti ihan kuvassakin. Hyvä, etten taintunut tähän koneen ääreen tulehen tuijottaessani!
VastaaPoistaHannelle:
VastaaPoistaNOh! Kieltämättä - tunne on ylevä.
Hevoiselle:
* Ka suattopa tuo huomauttoohhii tahi olla huomauttamati.
* Ja sitä paitsi mukavaa, se akkuja lataava toiminta.
Miinalle:
Kyllä vain se siihen suuntaan pakkaa olemahan että maksusta ja henkinen tasapaino ja kiireettömyys antavat vahvuuksia nähdä kauneus paikan päältä.
Obeesialle:
Onhan tuo jo niin kaunista kuin vain mahdollista näillä välineillä.
Tässä sulle koko ruudun tuli!
Täytyy taas impata tervasta, niin helpottaa tuo nuotion kaipuu...
VastaaPoistaArjaannelille:
VastaaPoistaAla myymään sitä. Minä pistän laatikon silloin tällöin omnibussilla. Rikkaudet puoliksi.
Ratkiriemukas runo kukkuvien käkineen ja kaulahuivia kaipaavine rastaineen.
VastaaPoistaJL'lle:
VastaaPoistaMinäpä kiitän jos toi hymyn suupieleen. Otan kädestä itseäni, pudistan ja onnittelen.