lauantai 9. toukokuuta 2009

HAAPAPUU


HAAPAPUU

Sanat pilkistävät iiriksiin oksain lomista
auringonkilojen lailla.
Kurkotan siniseen pilvettömään taivaanlakeen
alastoman haavan latvuksen läpi.
Kaunista, harmaan sävyjä sekä avaraa.
Näkymä on suuria päähänpistoja tulvillaan.

Ihailevia sanoja roikkuu viime syksyisten lehtien
näkymätömissä kannoissa.

Kiehtovan kalju, verhoamaton latva,
yksinkertaisella tavallaan monitahonen,
eho ja neitseellisen koskematon impi.
Vain tuulella on lupa raottaa sen sisintä ilmi.

Onko kukaan koskaan sattunut silloin paikalle?
Äänetön kysymykseni kiemurtelee rungon kylkeä
oksain kärkihin ja johtuu niitä myöten linnuradalle,
muiden vastaamattomien kysymysten joukkoon;
kiertämään ikuisesti.

Hyvä kysymys; vastaan itse kun politikka
ja olen tyytyväinen itseeni.
Myhäilen, ainoa todistaja on ruskea sara.

Lentokoneen virkaa erämaajärven yllä tuuraa sääksi,
lakkapäistä pesäpuuta katsellen.
Lakkaan mutisemasta itsekseni, se on vaikeaa.
Ei keikuta pyrstöään vielä västäräkki.

Oh-show-tah hoi-ne

3 kommenttia:

  1. Kiitos!!

    haapa on ihana puu kaikkinen vuodenaikoineen..
    sen havina herättää sielun...

    VastaaPoista
  2. Meillä täällä paljon etelämmässä vielä koivutkin vihreää vartoavat. Toki tuolla oikeilla etelän mailla valkovuokot ovat äideille poimittavissa.

    VastaaPoista
  3. Hannelle:
    Siitä löytyy hyvin moninainen värikirjo riippuen auringon korkeudesta.

    Refanut'lle:
    Koivuissa ei ole täällä Ultima Thulessa edes silmut juurikaan turvoksissa, vasta tänään katselin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi