sunnuntai 17. toukokuuta 2009

KUTSU


KUTSU

Havahdun kepeästä unesta outoon kutsuun
vaistoan että niin on pakko,
jokin kiehtova wimma ajaa ylös nuotion lämmöstä.
Humeettiini tunkeutuu suloisen tenhoava haiku,
kuin mystinen loihtu.

Nousen,
silmään ympärilleni.
Syömättä juomatta otan suuntaa,
antaudun täysin aistini vietäväksi
en hillitse enää jalkoja tolassani,
on seurattava niitä.

Kuin hidastetussa filmissä kapuan vilttoa kallasta,
askel askeleelta lähestyn harmaata siloista lakea,
wiimeinen vitkainen harppaus.
Syväänhengitys, tyyntyminen,
raukea pyörähdys paikallaan ympäri.

Tuntureiden lumous velloo sieluni läpi
saaden ajuni tuuliajolle!
Se häilyttää eetostani kuin vesisammalta
kurussa soljuvassa purossa.

Taivaankaari väristää humeettini ymmälle.
Wäkevä myrsky hyökyy sisimmässäni,
repien minua joka taholle.
Ja minä värisen riemusta.

Oh-show-tah hoi-ne

4 kommenttia:

  1. Niin sitä ollaan "erämaan kutsun" armoilla. Myö muutki joskus väristään. Vaan siitähän se alkaa, toivon.

    VastaaPoista
  2. Utu Kalle:
    Parin viikon päästä jo toivottavasti asummakin mäessä.

    VastaaPoista
  3. Riemusta väriseminen kuulostaa melkoisen tavoiteltavalta tilalta.
    Kuulostaa jopa puoliksi laittomalta nautinnolta...

    VastaaPoista
  4. Arjaannelille:
    On siinä osa sitäkin, köyhähän ei saa iloita, sen pitää vain alistua muiden parempaan osaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi