sunnuntai 10. toukokuuta 2009

SUSi JA VARES


SUSi JA VARES

Wanha herra lehahti siivet havisten ritvojen sekaan.
Ai herra - ja wanha? Mistäkö mokoman tiedän?
No yritti kamuta pariin eri otteeseen äsken
yhden typylinnun selkään.
Höyheniä pöllyttämään. Oletan.

Nuutunut on takki, harmaa ja täytteet pursuuvat,
muutama höyhen leijaili maahan saakka.
Liekköhän lintujen kielessä muuten koko homo-sanaa?

Kirsi tuntuu vielä palasta astuessa anturoissa,
santa litisee kun ei pääse imeytymään mantuun.
Lumilaukkia on edelleen siellä täällä
jos erikseen kehtaa ja niitä sihtaa.

Muutama noro lirisee kuin mereen suunnaten,
vaikka matkaa mutkin on parisataa kilometriä.

Ei huuda kauru, ei varota jäälle menosta,
taitaa olla yhä etelämmässä, kuret kirkuu kyllä.

Kesää se tekee.
Auraviittaa mallaavassa pahlassakin puhkeaa silmut
ja sen näivä lunka saa kummasti väriä.

Joku outo kouko paatsaa nokassaan vilahtaa
niin äkisti pönttöön etten ehdi tunnistaa.

Tihuuttaa lämmintä sadetta,
lännikkö räystään alla on ääriään myöten täynnä.

Oh-show-tah hoi-ne

4 kommenttia:

  1. Hyvin kulkee aatoksen jalka, tallaa, eikä oo silmässä malka.

    VastaaPoista
  2. Jokos alkaa mieli siirtyä vankkureihin, mies tunturiin, susi erämaahan jolkottelemaan?

    VastaaPoista
  3. Vanhasta vareksesta; Eipä oo karvoihin katsomista suessakaan, joten miksikäs sitten vareksessa?
    Wanhassa parempi vara! Nuoret ei vaan aina tiiä..

    VastaaPoista
  4. Isopeikolle:
    No eipä ole vielä. Toistaiseksi täytyy sanoa.

    Hevoiselle:
    Alkaa poltella. Pieni fixaus kuun lopulla ja asumaan, sitten, ainakin Ukon juhlaan tunturiin pitää siirtyä.

    Arjaannelille:
    * Hyvin näkyi toimivan, lensikin omin siivin puuhun.
    * Kun nuoret tulee wanhoiksi niin tietävätpä sitten.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi