torstai 21. toukokuuta 2009

KEVÄTENO


KEVÄTENO

Huilaan ahteella.
Kevättulvan pyöristämä mahtava rauma,
väkivahva pohjoinen eno valuu vapaana, massiivisena.
Päämääränä tuhannen mutkan jälkeen Jäämeri.

Vyöryy siloisena tummana massana ääntä päästämättä.
Joku löyhäpäinen saattaa väittää kuulevansa kuiskeen,
vaikka se aika, se hetki jo meni.

Rytinät, rähinät rantapenkereen kera ovat ohitse.
Jäljellä on enää arpisia haavoja vuosien saatolta
vereksillä ryyditettyinä.
Telien lanaamia vitelikköjä lysyssä. Ryppyistä nurmea.
Sora-aaltoa.

Hullun härän silmä pyörii väsymättä piilokiven yllä.
Toinen silmä toisen kiven. Herkeämättä

Säilyttää virtaavassa vuossa säntillisesti paikkansa
näkymättömän siteen avulla.
Vunukkana ihmeteltiin että silmä pysyy paikallaan,
ei lähde virran mukaan kuin rannalta takertuvat roskat
tai puhurin veteen paiskaamat.

Jos sateita ei kuulu, laiskistuu tuostaan
ja vajoaa uomaansa odottamaan syyssateita.

Arkinen, herkkä hetki. Pyyhkäisen nokkaa.
Tartun veneen kokkaan ja pukkaan.

Oh-show-tah hoi-ne

5 kommenttia:

  1. On herkkä hetki. On kaunis tyyneys. Silmät pysyy naulittuina paikallaan.
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Aijai! Kaunista!
    Jospas huomenissa setvisi verkkonsa ja loppupäästä viikkoa ne veteen saisi...

    VastaaPoista
  3. Vatulle:
    Herkkä heki, totta puhut ja hiljainen.

    Hejokolle:
    Aattelin huomenna harria ja taimenta yrittää jaksa saan moottorin perään.

    VastaaPoista
  4. Ei moottoria mukaan, ihan airoilla meinasin.

    VastaaPoista
  5. Hejokolle:
    Oh, ymmärrän, ruismoottori myös hyvä!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi