TUOSSA ON NiiN TUTTUA
Sitä saattaa nähdä haamun astuvan vastaan,
ranissa lyyssissään.
Tutunoloisen kolean hahmon, silmissä onsi katse.
Epaton joka panee päänupissa humeettiveen solisemaan
siihen malliin että on tyrehdytettävä käynti
ja otettava puusta tai muusta pönkää,
sekä alettava fundeeraamaan,
mikä pahkeinen tuossa on niin tuttua.
Vai onko sittenkään - vaiko ei?
Kaikin mokomin sopii kaivella ja tonkia muistinsa sopukoita.
Nämä ilmiöt ovat sikälikin merkillisiä että,
nämä eivät ole merkillisiä.
Tallaista sattuu useimmalle otukselle kuin uskookaan.
Kun asiasta ei tule sitten mitenkään kuitenkaan tolkkua,
sitä vaan lähtee jatkamaan matkaa - astumista,
kammertaen irti pöngästä. Yhä mietteliäänä.
Hortoillen, puihin ja muihin törmäillen ehken.
Wihonviimein pirtissä,
siis perille jo saavuttuaan,
saappaat koivistaan postuassa kiskottuaan
ja sisälle kipaistuaan huomaa,
lyyssiä naulakkoon asetellessaan pitkästä peilistä että,
Saakuuti soikoon - Herra Isä,
sehän oli kuin ilmetty kaksoisolentoni.
Se luontokappale.
Sitä saattaa nähdä haamun astuvan vastaan,
ranissa lyyssissään.
Tutunoloisen kolean hahmon, silmissä onsi katse.
Epaton joka panee päänupissa humeettiveen solisemaan
siihen malliin että on tyrehdytettävä käynti
ja otettava puusta tai muusta pönkää,
sekä alettava fundeeraamaan,
mikä pahkeinen tuossa on niin tuttua.
Vai onko sittenkään - vaiko ei?
Kaikin mokomin sopii kaivella ja tonkia muistinsa sopukoita.
Nämä ilmiöt ovat sikälikin merkillisiä että,
nämä eivät ole merkillisiä.
Tallaista sattuu useimmalle otukselle kuin uskookaan.
Kun asiasta ei tule sitten mitenkään kuitenkaan tolkkua,
sitä vaan lähtee jatkamaan matkaa - astumista,
kammertaen irti pöngästä. Yhä mietteliäänä.
Hortoillen, puihin ja muihin törmäillen ehken.
Wihonviimein pirtissä,
siis perille jo saavuttuaan,
saappaat koivistaan postuassa kiskottuaan
ja sisälle kipaistuaan huomaa,
lyyssiä naulakkoon asetellessaan pitkästä peilistä että,
Saakuuti soikoon - Herra Isä,
sehän oli kuin ilmetty kaksoisolentoni.
Se luontokappale.
Oh-show-tah hoi-ne
Mukava kaksoisolentopohdinta :) aamu onkin hyvä aloittaa hymyillen. Kiitos.
VastaaPoistaOliko Marlboro poskessa?
VastaaPoistaSun kirjotukset ihan elää. Kiehtovaa tekstiä taas!
VastaaPoistajl'lle:
VastaaPoistaKun aloittaa aamun hymyillen päivällä itkettää vähemmän.
Helanes'lle:
Totta kai, riinpiissin malporo!
Pitkospuulle:
Minä kiitän Pitkospuu, meistä on mukava tuollaista.
Samperi miten hienoja sanoja! Epaton! Humeettivesi! ? Maistuvat raikkailta kuin kesäheinä!
VastaaPoistaEri Keepperille:
VastaaPoistaNo hienoja, mutta kovin somia ja yleisiä kuitenkin, jos vain viitsii humeettiaan vaivata ja tonkia.
Linnut ovat alkaneet tuntua niin tutuilta ja puut, niin ja kivetkin vielä, erityisesti kivet.
VastaaPoistaMikähän siinä?
Kyllä mietittävä on, kuten sinä runosi voimalla.
Niin tuttua
VastaaPoistaAnonyymille:
VastaaPoistaNiin mikä?
Uunalle:
VastaaPoistaMutta mietiskely luonnon lomassa on kiintoisaa.
Taitavasti ohjattua moniväristä elokuvaa taas tämäkin , niinkuin myös kuvituksesi vahvistaa. Sanoo nimimerkki 'puuhunkaivertaja'.
VastaaPoistaMarjattah'lle:
VastaaPoistaKävin katselemassa puukaiverrustasi. Kiitän taas.
Aivan ihana tarina ja siihen sopiva kuva!
VastaaPoistaHelille:
VastaaPoistaJa totta tietysti. Wiimeinen haastaja elää. Kiitän.