MERi

MERi

Koillinen oli puhaltanut jo kolmatta viikkoa yhtä soittoa. Jängät ja aavat oli kinostuneet asentoon. Jos ilmasta olisi päässyt vilkaisemaan, lumen pinta olisi kertonut tuulen suunnan. Samalla tavoin kuin puista näkee tuulisella paikalla vuosikymmenten aikaisen tuulien valtasuunnan.

Tunturi-Lapissa koillinen tarkoittaa että puhaltaa mereltä. Jäämereltä. Kosteus ei ehdi haihtua niin paljoa vajaan 150 kilometrin matkalla, että se muuttuisi ja tuntuisi kuivalta mannertuulelta. Tuulessa on ilmiselvästi meren tuoksu.

Ja onpa sillä tuulella matkaa tulla, kelpaa sen posottaa, nelisen tuhatta kilometriä saa rynnistää, jos huvittaa - viivasuoraan meren päällä.
Kyllä siinä meren suolainen, toisille suloinen tuoksu ennättää tarttua.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seison Cuorboaivin päällä, noin 440 metriä korkealla ja tähystelen. Vustenjávrin koskematon sileä lumiselkä satakunta metriä alempana ja kolmisen kilometriä pohjois-koilliseen näyttää houkuttelevalta puolenpäivän aikaan.

Tänään ei ole vielä isompaa hoppua, sää vain paranisi aamuun kertoi radio. Ja aamulla auringon noustessa, oikeastaan jo ennen sitä, silloin pitää olla reikää kairaamassa neitseelliseen järven kettuun ja olla välkkyviä syöttejä syövereihin lappamassa omaksi onneksi ja raudun onnettomuudeksi.

Vai voiko sitä onnettomuudeksi raudulle lukea jos se ikänsä kylmissä vesissä on joutunut hytisemään melko loivalla eineellä ja nyt olisi sille tilaisuus tarjolla, kamuta pilkin perässä kuumalle voikylläiselle pannulle ja siitä sitten aikanaan köllähtää kuuman perunahutun viereen, oranssin porkkanaraasteen ynnä vihreiden herneiden kaveriksi hyvässä sovussa?

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Gursabuncin luoteiskyljellä on iänikuinen kamminröhjä, hylätty ja perattu. Kennen liekkään? Sen verran vielä yhä katon syrjää, ettei ihan satanut päälle, jos siihen sattuisi osautumaan. Uunin röhjöä ripaus jäljellä - arkitehtooninen kivikasa jonka saattaa todella viluissaan kuvitella uuniksi. Jos sattuu olemaan puita mukana.
Muuten ei, on tyystin viraton raunio koko keko.

Sinne on tarkoitus laskeutua ja vaatimaton leiri laittaa ja yösyön viettää. Puita on pari säkillistä. Talviasuttava makuupussi ja sen alle ilmapatja, porontaljoja päälle sekä alle ynnä vedenpitävä laavukangas.
Tenttukeitin ja muut tykötarpeet eineineen. Tietty.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tämä ei ollut lääkärin määräämä terveysmatka. Kaikki muutkin "kevyt"-tuotteet olin sivuuttanut kaupassa kiihtyvää ärtymystä tuntien. (kaikkea perkuleen paskaa sitä inimisille ruoan nimellä saadaankin myydä terveyshömpötyksen piikkiin ja kiskurihinnoilla)

Kaikki mikä maistuu suussa, on vaarallista ja kiellettyä. Stana!!! Ostin paketin voita, ruisleipää, kilon siankylkeä, sokeria, kermatörpön sekä Presidenttiä pakan. Lisäksi reilun kilon tangon Kotivaran metwurstia hätävaraksi.
Siinä kaikki.

Meri tuoksuu, tästä on matkaa merelle vain noin 70 kilometriä ja olen vielä iki puolikilometriä merenpintaa ylempänäkin. Tuoksuu hyvältä. Suolaiselta.

Kiskaisen peltipailakan pörisemään. Tarkistan että kaikki seuraa mukana ja lähden tunnustellen laskeutumaan Gursabuncin suuntaan. Aurinko jää selän taakse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne