VALKKO POATZU

VALKKO POATZU

Kapusin skaidin päälle, molemmat joet mahtuivat näköpiiriini, sekä myös niiden takaa leviävät aavat aaltoilevat jängät. Aurinko oli ehtinyt jo ehtoon puolelle. Huomasin pari konkeloa ja läksin sivakoimaan niiden suuntaan vinottain verkalleen. Kenties sieltä olisi otettavissa honkapuuta tulipuiksi kohtuullisen etäisyyden päässä ajattelemastani yösijasta.

Lähestyessäni huomasin pienen riekkoparven juoksentelevan hangella edessäni tunturikoivikossa. Pysähdyin ja huitaisin muutaman oksan isommalla leukulla eroon emästään ja nakkelin koskemattomaan hankkeen niiden jälkivanaa liki. Sitten tökin varvuista aittaa kahta puolta oksia ja kaivoin vyöltäni puolentusinaa rihmaa ja asettelin ne sopivasti tolalleen.

Tyytyväisenä näkemääni, tein vajavaisen puolikkaan lappalaiskäännöstä ja läksin uudestaan sujumaan konkeloiden suuntaan. Kohdalle päästyäni huomasin että toinen niistä oli salaman vioittama ja toisen oli tuuli kääntänyt sille kaveriksi lysyyn. Molemmat nojasivat rytönä kolmanteen, lyhyeksi jääneeseen aihkiin.

Tamppasin sivakoilla lunta. Hivutin repun selästäni. Kaivoin Fiskarssin ja siirryin likemmä kopistelemaan kirveskannalla puita. Helähtelivät. Molemmat vinksallaan olevat kuulostivat sopivilta. Kun veistin lastua salaman kärvennyksestä, nokkaan pelmahti heti wäkevä tervaksen tuoksu. Vaikutti hyvinkin lupaavalta siis, vaikka tervaspuu ei maailman paras olekkaan rakotuleksi. Palaa liian hyvin. Happi loppuu.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vilkaisin ajankulua - hämärään olisi vielä ainakin kolme tuntia, tuumin; jos sukkelaan hoksaisin hyvän lumipaikan voisin ajatella tähän pysähtymistä yön seuduksi. Tuosta salaman vikuuttamasta konkelosta saisin neljällä leikkauksella viisi parimetristä pölkkyä yösyömmeksi. Mutta ei noita piru vie - kovin etäs viitsi lähteä kainalossa raijaamaan.

Käänsin ja suksin skaidin reunaa viistoon, tein täyden lappalaiskäännöksen ja laskin konkeloiden alapuolelle. Ja Lempo soikoon, kymmenkunta metriä alempana oli kontion kivi, särmäinen johon skaidin yli pyyhkäisevä koillinen oli kokotalven puhaltanut ja tuonut lunta ties mistä kaukaa Jäämereltä. Joka tapauksessa kiven lounainen syrjä oli melkopuhdas ja sen kahta puolta kohosivat mahtavat kinosvallit liki miehen korkuisina. Kovina ja jämäköinä. Kuin muotoilua odottaen.

Kun vilkaisin yläkertaan, arvelin konkelon ylettyvän liki main kinoksen kupeeseen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kamusin sivakoilleni ja kiipesin takaisin repulle. Sen päälle nakkasin parkani ja päästin lumikengät kantamuksestani vapaalle jalalle mutta vangitsin samantien jalkaan. Otin kirveen, paarustin konkelolle ja aloin valmistaa sitä wiimeiselle matkalle. Terä haukkasi yhtä ahneesti tervakselle tuoksuvaa puuta kuin politikat verovaroja.

Tunnin huhkinnalla olin saanut homman läpi. Viisi oiwallista tulipölkkyä oli pätkitty irti toisistaan, kiskottu tulipaikan liki, kinoksen päälle odottamaan.

Kaivoin repun sivutaskusta omalääkärin määräämää, terveyttä edistävää paloviinaa ja otin suullisen taikka pari, nakkasin viilekkeet pykälään ja siirryin tulipaikalle.

Ensimmäiseksi veistin sytykkeet ja muutaman klapin ynnä iskin tulen. Sitten asetin alakertani taljalle ja kaivoin niestasäkin ja palastelin pahimman hiukan Hiien taakse.
Oiostelin jäsenyyksiä, nousin ja nakkasin muutaman klapin nuotioon ja aloin leukulla vestämään ja sievistelemään kinosta mieleisekseni.

Samaan syssyyn kurkotin tulipöllit ja vestelin kirveellä kyljet lastuille. Löin tuoreesta koivusta katkotut "pojat" alapuun kahta puolta pystyyn, koska perkkapuun vastakappaletta ei ollut lähistöllä. Sitten "tulkuset", myös ne tuoresta puuta, vielä toinen pölkky päälle. Lopuksi sytyttelin rakotulen. Nakkasin kynsipuun koko revohkan eteen ja aloin olemaan. Aloin käydä kodiksi tähän jänkään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vielä oli toista tuntia hämärään, joten nakkasin kaatamani pitkän rangan kinokselta toiselle ja sidoin laavukankaan siihen. Nostin repun kankaan alle ja levitin toisenkin taljan auki ja aloin valmistautua kahven keittoon. Johan tässä oli hosuttukin parituntinen lähes suuna päänä.

Ajattelin että käväisen katsomassa surmarihmatkin vielä ennen lopullista aloilleen asettumista. Tiedä vaikka moukan tuurilla...

Kahvi oli valmistumassa, rakotuli paloi hyvin, maassa oli rauha ja inimisillä oli hyvä tahto kun muita ei kuulunut olevan lähimainkaan.

Mikäpä siinä oli kellistyä "työljille" katselemaan "àdjagaksia", valveunia kun ei ollut minnekään erikoisempaa hoppua. Kenties sitä päiväunissaan saattaisi kohtada haaveidensa ja unelmiensa prinsessan. No jos ei ihan prinsessaa niin vaikka sen lumotun Valkoisen Peuran joka tulisi ja antautuisi samoille taljoille loikomaan. Jos sattumoisin ovat jompi tai kumpi ylipäänsä tässä jängässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne