TARKiSTUSMiTTAUS

TARKiSTUSMiTTAUS

Puolipoutaisen pilvenlongan alla pälvellä loion - koipia oion,
viltossa kallaassa selkäpiillä, pahtaan nojaten.
Miellän maailman ahtaan.

Iirikset avoinna, väliin kiinni - taukoa pitäen. Yksin.
Niin paljon on ilmapiiri muuttunut sitten viimen,
että on syytä tarkistaa ettei täälläkin.

Tämä on hyvä sija. Hieno paikka. Tyyni kohta.
Selän takana satoja tonneja jyleää pahtaa.
Ei pääse pohjoisen hyinen tuiverrus luihin ja ytimiin.
Lahkeet eivät lepata, pikemmin roikkuvat velttoina,
kuin lippu tangossa tyvenessä leppeässä.

Etelä porottaa raoista, porot juoksevat kurusta,
palaavat karusta, säikkyivät hukkaa, pitkätukkaa.

Karstanne heijastuu silmiin nokilasien läpikin.
Joku pannahisen pyörre tempaa hyppysellisen ihviä
ja nakkaa ilmaan miljooniksi hopeisiksi hiukkasiksi.

Otan rennon asennon taljalla,
annan pään repsahtaa vasemmalle hartialle,
itään, horisontin reunaan, missä maa ja taivas yhtyvät.

Alan hiljalleen siirtää katsetta,
otan kiintopisteitä maamerkeistä.
Mittaan-mittaan ja mittaan, tauotta mittaan,
kuni pään pollukka repsahtaa oikealle hartialle.

Huo'ahdan helpotuksesta. Kaikki tämmaa.
Sama mitta. Maailma ei ole muuttunut, vain inimiset.
Taivaan piiri on edelleen yhtä pitkä kuin vuosi sitten.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!