ELÄMYKSiÄ iLMAiSEKSi - OSTAKAA!
Äärettömän selkosen takaa huohottava,
tasainen, lakkaamaton piinaava wiima
saa lahkeet lepattamaan ketaroissa
kuin fokkapurjeen parkassin keulassa;
aina siihen saakka kuni tuuli lopulta voittaa
ja purje lentää riekaleina riepujen taivaaseen.
Tämän elämyksen saa ilmaiseksi,
jos itse vain haluaa.
Ilman matkatoimistoa,
ilman näkymättömissä piileskeleviä välikäsiä.
Riittää kun viitsii siirtää wanhat luunsa Tunturi-Lappiin,
pysyvästi - talviasennolle - talviruokintapaikakseen.
Saattaa koillinen puhaltaa kolmekin viikkoa,
ilman laskua asiakkaalle,
omavastuuosuus on sillä vinkalla melko hyvä.
Tuimilla iskuilla sivaltelee,
lumiryöpyt polttavat ruoskan lailla ihoa pyyhkäistessään,
hiertävät kuin santapaperi.
Ei tarvitse naaraan ihonkuorintaan erikseen ryhtyä.
Kyllä kiertää veri poskissa.
Jotkut toki toivovat uutta ehompaa, parempaa tuulta,
mutta miten semmosta järjestät?
Kun entinenkin on jo kyllin hyvä.
Oh-show-tah hoi-ne
Hyvää tarinaa taasen Harmaasusi. =)
VastaaPoistaNiinpä. Joskus oikein tulee kiitollinen olo tästä ikuisesta köyhyydestä, ei tarvitse stressata, mihin rahansa syytäisi tahi pelätä jonkun rosvoavan niitä. Voi aivan huoletta nauttia kaikesta, mitä ympärillä on. Kuka nyt varastaisi tuulen:D
VastaaPoistaTuntureiden tuuli, se vasta on jotain...
VastaaPoistaKauniisti puhutaan tuulesta ja tunturin taijasta, mutta luulen että siitä on taika ja kauneus kaukana kun yli kolmenkympin pakkasella tuulee niin, että tosiaan "purjeet" repeää. Kaunista ja juhlavaa olisi katsella suuresta lasi-ikkunasta takan vierestä, mutta muutaman kilometrinkin taival olisi minulle liikaa.
VastaaPoistaTässä runossa on todentuntuinen viima, eikä asioita kaunistella, vaikka kaunista onkin. Hieno runo!
Hallattarelle:
VastaaPoistaMinä kiitän ja påkkaan!
Hejokolle:
Kuka nyt varastaisi tuulen? Jossain kansantarinassa muuten niin kävi.
Nanalle:
Kun sen tuntee, on pakko mennä.
Uunalle:
Kyllä myrskyn viimassa ikävä takkatulta tulee.
Kiitän ja kumarran.