LUMiVALKOiNEN AiViNAPAiTA
Huomen tulee ja menee, vaeltelee pitkin ja poikin,
valtavin loikin - tekee sen mitä itse haluaa.
Maa on kaatumaisillaan syteen,
liki kaikki ovat varpaillaan savessa. Otsalla hiki.
Kummallinen aamu. Eriskummallinen.
Kävelen aavikkoa jäistä, olen tulossa omista häistä.
Valkoinen pumpulisade valuu takana,
ellei ole höyheniä, on pitsinen puhjennut untuvatyyny,
kenties sittenkin morsion riisuttu tylli tuulessa.
En näe kovin hyvin sillä silmäni on tiukasti sidottu,
mustilla paksuilla sukkahousuilla.
Terät kiepautettu nätiksi rusetiksi ympäri nielun.
Onni täyttää sielun ja pursuu yli rinnuksille.
Valkoinen aivinapaita - kaulukset auki lepattaa.
Minua oudosti naurattaa, olen onnellinen mies;
vasta vihitty ja kaikki hyvin.
Lupaa tiskaamiseen ei enää tarvitse kysyä,
nyt voin toimia omin päin.
Tumman syvän veden syöverit,
valkean, paksun hangen alla kiskovat ajatuksiani
ja kun saan lopulta pinnisteltyä itseni pinnalle
myrkytuuli repii ja raastaa yltäpäätä.
Kiskoo niin että minun on kynsin ja hampain pidettävä
siitä minkä minä luulen omakseni.
Huomen tulee ja menee, vaeltelee pitkin ja poikin,
valtavin loikin - tekee sen mitä itse haluaa.
Maa on kaatumaisillaan syteen,
liki kaikki ovat varpaillaan savessa. Otsalla hiki.
Kummallinen aamu. Eriskummallinen.
Kävelen aavikkoa jäistä, olen tulossa omista häistä.
Valkoinen pumpulisade valuu takana,
ellei ole höyheniä, on pitsinen puhjennut untuvatyyny,
kenties sittenkin morsion riisuttu tylli tuulessa.
En näe kovin hyvin sillä silmäni on tiukasti sidottu,
mustilla paksuilla sukkahousuilla.
Terät kiepautettu nätiksi rusetiksi ympäri nielun.
Onni täyttää sielun ja pursuu yli rinnuksille.
Valkoinen aivinapaita - kaulukset auki lepattaa.
Minua oudosti naurattaa, olen onnellinen mies;
vasta vihitty ja kaikki hyvin.
Lupaa tiskaamiseen ei enää tarvitse kysyä,
nyt voin toimia omin päin.
Tumman syvän veden syöverit,
valkean, paksun hangen alla kiskovat ajatuksiani
ja kun saan lopulta pinnisteltyä itseni pinnalle
myrkytuuli repii ja raastaa yltäpäätä.
Kiskoo niin että minun on kynsin ja hampain pidettävä
siitä minkä minä luulen omakseni.
Oh-show-tah hoi-ne
Upeaa on olla onnellinen edes hetken. Siitä riittää muistoja pitkäksi aikaa, vaikka pinnalle räpiköinti ei helppoa ollutkaan ja arjella on aina omat harminsa.
VastaaPoista"..Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini. Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle, mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaan pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hän valelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette.
VastaaPoistaEikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty. Tuumaile ja harkitse, harkitse ja tuumaile joka uusi muudi, leikkaus ja sauma, niin kysytäänpä viimein kuinka on päävärkin laita.
Mutta mielinpä kuulla kuinka kävi lopulta."
Uunalle:
VastaaPoistaUpeaa on olla, kyllä vaan, niin on.
OK'lle:
Hyvin meni loppu ja yhä lisää tulossa. Odotahan kun kaivan kunnon kiven ja kihlaan.