HAVAHDUN

HAVAHDUN

Huomenen lempeän hempeä, suloinen rusotus,
herkät punain pastellisävyt pilvenreunain heijastumina,
lomittain vaaleansinisen taivaankannen eri vivahtein,
on heräämisen romanttinen, herkkä puoli,
se onnesta itkemisen tovi, viaton tuokio.

Aamu - silmät umpeen luoden
yhdessäolon mielihyvän auvoisaa tulkintaa,
rinta huokuen liki pakahtuvasta onnen tunteesta.

Tyyntynyt illan kiehtova wimma, yön polttava kiihko.
On vain viehkeä raukeus, viipyilevä ripaus aistien muisteissa
henkeäsalpaavista lennoista taivaanpiirin yllä.
Tulemisista ja menemisistä unenomaisen linnikon läpi
kiihkosta toiseen, ikään kuin paratiisin rappuja astellen.
Muistellen.

Kuinka iltarusko on palon ja piinan, kiiman aikaa,
tuoksujen kirjo, hullaannuttava wäkevä sekoitus,
joka osautuu aistin herkille limakalvoille
ja lähettää syntisen kiihottavaa, hillitöntä,
mieletöntä viestiä tunnekeskuksen tuta ja ilmi.

Saaden huumaantuneet oliot tekemään sitä sekä tätä.
kunnes voipumus saapuu ja on uinun aika,
asettuminen Höyhensaarten sinirannalle leijumaan.

Aamu on iltaa viisaampi koska se tulee ensin.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!