REiKÄ JÄÄSSÄ

REiKÄ JÄÄSSÄ

Jäällä kykkimisessä,
itse asiassa jo koko prosessissa;
alkuun panemisessa,
valmistautumisessa ja lopulta suoritusvaiheessa
on vain jotain alkukantaisen selittämätöntä.

Monasti sitä on tullut pähkäihtyä
kun hengitys on tasaantunut kairan veivaukselta,
alkusyksystä joskus tuuran lyönnin sykkeestä;
sitä mystisen vetovoimaista kiimaa
joka harrastukseen eittämättä kuuluu
samalla tapaa kuin nälkä elämään.

Varttaa itsensä,
haalia asiaankuuluvat kimpsut ja kampsut
ja alkaa paarustamaan vastamäen kautta vaalimaan
kotitunturin rautujärven perintöä hämärän korvissa.

Hieman on vastaleessa Louhen pöhinää kasvoihin;
jokunen nasakampi puuska neulasineen
suomii paljaaksi jääneitä nahkapaikkoja.

Vaan jäälle lopulta - reikä ensitöikseen -,
rensselit hamuamisetäisyydelle, sohjot takakäteen,
syötti, siiman lappaminen
ja sitten kaiken muuttuminen säällisen odottamisen
pyhäksi Taivaallisen rauhan aukioksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne