MERiLOKKi Runo № 3000

MERiLOKKi Runo № 3000

Ensimmäisiä hälyyttäviä merkkejä keväästä;
joen suiston tarjoilualueelle on kokoontunut
varteenotettava lauma höliseviä ruskeankirjavia,
erinäisten heimojen lokinpoikia.

Siellä jo suitaan, pyrhyytellään pyrstöjä
sekä oi'otaan siipispankkoja sellaisella intensiteetillä,
ettei ole vaikea arvata mistä asiasta siellä jahkataan,
ellei katsoja sitten kyseessä ole aivan ääliö
lintujen käyttäytymisen suhteen.

Rantaveteen leuhahtaa taivaanpiiriltä wanha raato,
helevetin suuri ja räytynyt merilokin motlake;
kotkan kokoluokkaa äkkipäiten - äityy sukimaan.

Katselee hyvähkön tovin nuorison orastavaa kiimaa;
rääkäisee sitten kovaan ääneen kailottaen:
"Voglio una donna!" - kai vastapuoleen vaikutuksen
tehdäkseen kielillä puhumalla.
Suistossa seuraa hiljainen hetki.

Kai sen nyt jokainen heti suin päin ymmärtää
miten hirveä virhe olisi tuossa tilanteessa
alkaa laulamaan titi-tyytä tai muuta puppelia.

Tuossa sakissa mokomasta heti leimautuisi
vähintäänkin homotiaiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne