YLiKATSOMiSEN TAiTO
On se armelias hetki;
jossain mielen huomenen hämärissä onteloissa
hontelon oloinen eetoksen poikanen oirehtii -
elehtii isoeleisesti pyrkiytyessään esiin.
Pullahtamaan kielen tavoitettavaksi
ja siitä ensin sanoiksi ääneen puettuna,
sittemmin makusteltuna,
lukkoon lyötynä versiona hyppysin vangiksi paperille.
Sielun mieliksi joskus aniharvoin käsin koukeroituna,
ettei lempo karkaa palajamaan takaisin syövereihin
mitään aiheuttamatta - edes pahennusta.
Siinä on jotain joka saa mielen hytkymään;
omatekemä suorite - itsensä voittamisen tulos,
mustina kärpäsen paskoina valkealla impyellä.
Tällä rintamalla on tapahtunut - tapahtumassa,
jotain suurta sellaista mitä ei ole osannut kuvitella,
koskaan huvitella asialla ainakaan,
vain totisena ottain - otsa hiessä luterien tapaan.
Asioiden ylikatsomisen suuri lahja on osa ikälisää,
sitä ei voi opettaa - se on opittava itse.
Ylikatsomisen Zen on saman näkeminen mielellä
kuin mitä silmilläkin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi