TUOMiO

TUOMiO

Lintujen suhteen homma on naputeltu,
sekalainen seurakunta siipiniekkoja -
Sipirjasta ja lähempääkin -, sataman huomassa,
huolettomina veikkosina pyllyämässä;
tuomassa kevättä sinnikoille ihmisepäilijöille.

Kaikille myrtiytyneille naamoille,
jotka varautuneina kyräilevät kulmat rypyssä
orastavan valon päälle kasautuvaa
väkevää pilvimassaa horisontissa.

Suolavedessä lilluvilla palleroilla ei mokomasta huolta,
ei ainakaan isompaa näytä olevan;
suonissa viheltää tällä erää jo sakeampi leppä.

Hormooneilla kyllästetty elämänneste
saa rinnat pullistelemaan,
uimaan ympyrää sekopäisen lailla,
uhittelemaan naapuria
ja vedenpäällä juoksusta tulee kisoja tuon tuosta.

Säästä ei kukaan kummempaa meteliä nosta,
kaikki metakka synnytetään
vain vaatimattoman väristen naaraiden huomioksi.

Ihmisten tuomioksi tulee kateus
mokomaa häpeilemätöntä riettailua kohden.

Oh-show-tah hoi-ne-ne